Verosuunnittelu

Verosuunnittelu on toimintaa, jossa verovelvollinen yhteisö tai kansalainen pyrkii ennakoimaan erilaisissa tilanteissa häneen kohdistuvat veroseuraamukset ja pyrkii minimoimaan veronsa. Siinä veronmaksaja valitsee eri vaihtoehdoista hänelle verotuksellisesti edullisimmat keinot.^[1][2] Verosuunnittelun vaihtoehdot ovat verotuksessa ja oikeuskäytännössä yleensä hyväksyttyjä.^[3] Verosuunnittelu on verottajan hyväksymää toimintaa, jossa noudatetaan lain henkeä. Sitä ei pidä sekoittaa veronkiertoon.^[4]

Verosuunnittelusta puhutaan yleensä yritysten ja niiden omistajien verotuksen yhteydessä. Verosuunnittelun vaikutusaika voi olla lyhyt tai pitkä, mutta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua saattaa vaikeuttaa lainsäädännön mahdollinen muuttuminen. Verosuunnittelu edellyttää kaikkien veromuotojen huomioon ottamista. Siksi tuloveron ohella on arvioitava muun muassa arvonlisäveron, varainsiirtoveron, varallisuusveron sekä perintö- ja lahjaveron vaikutukset.^[5] Yrityksissä verosuunnitteluun liittyy usein tilinpäätössuunnittelu.

Yrityksen verosuunnittelussa pitää päättää

• yritysmuoto ja sen mahdollinen vaihtaminen
• yritysrakenne ja mahdolliset fuusiot, jakautumiset, purkamiset ja osien siirrot
• toimitaanko yhtenä yhtiönä vai konsernina
• investoinneista
• ovatko tulot ansio- vai pääomatuloja
• rahoitustavoista
• toimet sukupolvenvaihdossa
• yritysostot ja yritysmyynnit.^[5]

Laillinen verosuunnittelu voi olla passiivista, aktiivista tai aggressiivista. Kaikki nämä ovat myös verotuksessa pääasiassa hyväksyttäviä toimenpiteitä. Vaikka aggressiivinen verosuunnittelu on pääasiassa laillista^[6], ovat yritykset joutuneet nykyisin harkitsemaan tarkkaan omaa verotusta keventäviin toimiin ja niiden eettisyyteen.^[7]

Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori Marjaana Helminen katsoo, että laillinen verosuunnittelu on hyväksyttävää. Kyse on eduskunnan tarpeellisiksi katsomista keinoista, kuten vähennyksistä. Rajojen asettaminen on lainsäätäjän tehtävä. Tosin Helmisen mielestä on silti olemassa myös ei-toivottavaa verosuunnittelua, jossa verot kertyvät eri valtioon kuin liiketoiminta.^[8]

1. ↑ Päätoimittaja: Haarala, Risto et al.: CD-perussanakirja. Sitaatti: ”verosuunnittelu suunnittelu jonka avulla verovelvollinen pyrkii minimoimaan veronsa.”. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2076-4. Teoksen verkkoversio.
2. ↑ ”verosuunnittelu”, CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. Sitaatti: "verosuunnittelu, toimintaa, jossa pyritään selvittämään ne veroseuraamukset, jotka liittyvät verovelvolliselle erilaisissa suunnittelutilanteissa avoinna oleviin toimintavaihtoehtoihin. Verosuunnittelulla pyritään huolehtimaan myös siitä, että veroseuraamukset tulevat otetuiksi huomioon arvosteltaessa vaihtoehtojen edullisuutta verovelvollisen kannalta.". Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
3. ↑ Verosuunnittelua vai veron kiertämistä Verottaja. Viitattu 9.5.2020.
4. ↑ Pieni verosanasto Reilu vero ry. Viitattu 9.5.2020.
5. ↑ ^{a b} Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1157–1158.
6. ↑ Veronkiertoa vai verosuunnittelua? - BOWA Legal
7. ↑ https://web.archive.org/web/20201125074941/http://suuntakasvuun.kpmg.fi/2013/12/18/jattaako-yrityksesi-vastuullisen-verojalanjaljen/ Jättääkö yrityksesi vastuullisen verojalanjäljen?]. KPMG.fi. Web Archive 2020.
8. ↑ Vero-oikeuden tuntijat moittivat suomalaista keskustelua verosuunnittelusta Helsingin Sanomat. 17.4.2016. Arkistoitu 19.4.2016. Viitattu 19.4.2016.