9K38 Igla

9K38 Igla
Igla-S -tyypin olkapääohjus laukaisuputkineen.
Tyyppi	kannettava lähi-ilmatorjuntaohjus, Manpads
Valmistushistoria
Valmistaja	OKB Kolomna
Valmistusmaa	Neuvostoliitto,  Venäjä
Valmistusvuodet	1983 -
Koekäyttö	1978
Käyttöönotto	1981
Ohjus
Massa	15 kg ilman laukaisulaitetta, 18 kg laukaisulaitteella, 10,8 kg pelkkä ohjus
Räjähdysaineen massa	390 g (taisteluosan omamassa 2 kg)
Ammuksen lähtönopeus	570 m/s
Huippunopeus	1.9 Mach
Kantomatka	5 200 m
Maalinhaku	IR-hakupää, osittain UV-valokontrasti häirinnänsiedolla
Mitat
Pituus	1,7 m
Halkaisija	72 mm
Laukaisualusta
Miehistö	1, tai 1+1 (mikäli ohjuspartiossa avustaja)
Infobox OK

9K38 Igla ja 9K38-M Igla-1 (ven. 9К38 «Игла», suom. Neula, Nato-raportointinimi SA-18 Grouse, Igla-M SA-16 Gimlet) ovat neuvostoliittolaisia ja venäläisiä olkapäältä laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia. Laivaston muunnelma Igla-M:sta tunnetaan NATO-nimellä "SA-N-10 Grouse". Ohjuksen kantama on noin 5 km vaakasuuntaan ja 3 km ylöspäin. Ohjuksen nopeus on noin 2 mach, ja siinä on 2 kg taistelukärki, jossa on 390 g räjähdettä ja häirintäsoihtuja sietävä IR/UV -hakupää.

Suomessa ohjukset tunnetaan nimellä ItO-86 (Igla) ja ItO-86 M (Igla-M). Iglat hankittiin korvaamaan vanhempia Strela-2M-ohjuksia (ItO 78, Nato-raportointinimi SA-7B Grail) vuonna 1986 ja Igla-M:t vuonna 1995. Igla-ilmatorjuntaohjuksia alettiin tuhota Suomessa vuonna 2003.

Uudistettu Igla-S (SA-24 Grinch) tuli käyttöön Venäjän armeijassa vuonna 2004.^[1]

1. ↑ 9K338 9M342 Igla-S / SA-24 Grinch GlobalSecurity.org. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)