Acadia

Acadia
lippu
Motto: L’Union fait la force (Yhteisö luo voiman)
Viralliset kielet	englanti, ranska
Väkiluku
– yhteensä (2009)	500 000
Infobox OK

Acadia (engl. Acadia ja ransk. Acadie) on Pohjois-Amerikan koillisosassa sijaitseva alue, jonka noin 500 000 asukkaan väestöstä^[1] valtaosa on ranskankielistä. Maantieteellisesti Acadia käsittää osia kolmesta Kanadan itärannikon provinssista: pohjoisia ja itäisiä osia New Brunswickista sekä yksittäisiä paikkakuntia Prinssi Edwardin saaresta ja Nova Scotiasta. Nykykäsityksen mukaan Acadiaan kuuluu myös osia Newfoundland ja Labradorista. Joidenkin näkemysten mukaan Acadia on oikeastaan tunnustamaton kansakunta.

Kulttuuris-maantieteellisenä alueena Acadia voidaan mieltää laajempana kokonaisuutena, jolloin alue kattaa edellä mainittujen alueiden ohella Yhdysvaltojen Louisianan osavaltion sekä ne paikkakunnat Quebecin provinssissa ja Mainen osavaltiossa, joihin acadialaiset asettuivat asumaan pakkomuuton jälkeen 1700-luvulla. Osa Louisianan asukkaista on heidän jälkeläisiään cajuneita.

Acadia oli osa Ranskan siirtomaata Uutta Ranskaa. Ennen kuin ranskalaiset perustivat alueelle ensimmäisen siirtokuntansa vuonna 1604, Amerikan alkuperäiskansat olivat asuneet siellä jo yli 11 000 vuoden ajan. Ranska menetti alueen vuonna 1713 Britannialle. Tästä seurasi acadialaisille vaikea ajanjakso Grand dérangement, johon liittyi ranskankielisen väestön karkotus vuosina 1755–1763 sekä alueen jakaminen osiin. Maanpaosta 1700–1800-lukujen vaihteessa palanneita acadialaisia syrjittiin lainsäädännöllä, jolla pyrittiin muun muassa rajaamaan ranskankielisen väestön asuma-alueita. Acadialaisten historiaa ja kulttuuria elvytti 1800-luvun jälkipuoliskolla Acadian renessanssi, jota katolinen kirkko osaltaan edisti.

Vuonna 1867 Britannian siirtomaat Pohjois-Amerikassa yhdistettiin Kanadan dominioksi, joka sai itsehallinnollisen aseman. Acadia sai ensimmäiset kansalliset symbolinsa ja instituutionsa vuonna 1881 ensimmäisen Acadian kansalliskokouksen seurauksena. Acadialaiset osallistuivat molempiin maailmansotiin, vaikka vastustivatkin Kanadassa 1917 käyttöön otettua asevelvollisuutta. Sotien jälkeinen aika aina 2000-luvulle asti oli Acadiassa yhteiskunnallisen protestoinnin sävyttämää. Tuolloin ranskankieliset acadialaiset saavuttivatkin useita oikeuksia ja vapauksia, ja etenkin New Brunswickin acadialaisyhteisö toimi tässä kehityksessä suunnannäyttäjänä.

Karkotusten ja englantilaistamisen vaikutukset ovat yhä nähtävillä Acadian väestössä, eivätkä ranskankieliset acadialaiset ole historian saatossakaan täysin sulautuneet alueensa valtakulttuuriin. Acadialaisilla ei ole omaa poliittista puoluetta, mutta paikallishallinnon tasolla ja tietyillä aloilla, kuten terveydenhuollossa ja koulutuksessa, aluetta edustaa virallisesti Acadian kansallinen yhdistys (ransk. Société nationale de l’Acadie, SNA).  

Acadian talous on ollut kasvussa ja monipuolistunut 1900-luvun lopulta lähtien. Tämän ansiosta alueen talous ei ole enää vain perinteisten elinkeinojen kuten kalastuksen varassa. 1960-luvulla Acadian vahvaan suulliseen perinteeseen pohjautuvaa kulttuuria alettiin korostaa. Tätä kulttuurin kukoistusta edesauttoi ranskankielinen Monctonin yliopisto, joka on myös alueen merkittävin korkeakoulu ja tutkimuslaitos. Acadiassa julkisen sektorin palveluita tarjotaan laajalti ranskan kielellä, joskin niiden saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Alueen tärkeimpiä medioita ovat sanomalehti L’Acadie nouvelle (suom. Uusi Acadia) sekä radiokanava Radio-Canada Acadie.  

Vaikka acadialaiset asuvat hajallaan eri puolilla Pohjois-Amerikkaa, acadialaisalueet ovat edelleen vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Acadialaista yhteisöllisyyttä edistävät erilaiset tapahtumat, joihin lukeutuvat esimerkiksi acadialaista ja cajun-kulttuuria esittelevä Congrès mondial acadien -kulttuurifestivaali sekä acadialaisten vuosittainen urheilukilpailu Jeux de l’Acadie. 

1. ↑ Bujold, s. 45.