Al-Andalus

Al-Andalus (arab. الأندلس‎, al-ʼAndalus) on arabiankielinen nimi arabien valtaamalle ja rajoiltaan vaihtuneelle alueelle Iberian niemimaalla vuosina 711–1492. Sen valloitus tapahtui beduiinihyökkäyksenä Pohjois-Afrikasta. Laajimmillaan arabivalta oli heti aluksi, jolloin se ulottui Pyreneitten pohjoispuolelle Etelä-Ranskaan saakka.^[1][2][3]

Al-Andalusin muslimeita kutsuttiin maureiksi. Heidän valtakauttaan hallitsivat jatkuvat sisällissodat ja taistelut kristittyjä valtioita vastaan. Niihin tehtiin vuosittain jihadistisia ryöstöretkiä. Arabivallan lyhyt kulta-aika koettiin 900-luvulla, jolloin Abd ar-Rahman III julistautui kalifiksi. Hänen perustamansa Córdoban kalifaatti tuhoutui 1000-luvun alussa sotilaskapinassa, minkä jälkeen syntyi useita pieniä islamilaisia taifa-valtioita. Ne joutuivat kukin vuorollaan Marokosta 1000-luvulla tulleiden almohadien ja 1100-luvulla marokkolaisten almoravidien valtaamiksi. Samalla niemimaan kristityt valtiot etenivät kohti etelää.

Muslimivallan kukistaminen tunnetaan Espanjassa nimellä Reconquista. Sana otettiin käyttöön 1800-luvulla, jolloin siitä tehtiin Espanjan kansallisen identiteetin perusmyytti. Arabien hallitsema alue alkoi kaventua jo 800-luvulla. Vauhtiin takaisinvalloitus pääsi 1000-luvulla ja tuli käytännössä päätökseen 1200-luvulla. Tällöin muslimivalta rajoittui enää pieneen Granadan emiraattiin, joka joutui maksamaan veroa Kastilialle. Vasallivaltio lakkautettiin vuonna 1492, mahdollisesti Osmanien valtakunnan aiheuttaman uhan takia, ja Granadan muslimit karkotettiin Espanjasta.

Tieteiden harjoitus oli al-Andalusissa Eurooppaa korkeammalla tasolla 1100-luvulla, esimerkkinä filosofi Averroës (1126–1198). Reconquistan myötä eurooppalaisten haltuun joutuneita arabiankielisiä kirjoja käännettiin sen takia innostuneesti latinaksi. Myytti islamilaisen Andalusian suvaitsevaisuudesta syntyi 1800-luvulla, ja sitä on hyödynnetty politiikassa ja matkailuteollisuudessa. Monien historioitsijoiden mielestä se antaa väärän kuvan menneisyydestä, sillä vähäiset tiedot viittaavat pikemminkin laajaan suvaitsemattomuuteen. Esimerkiksi Granadan emiraatista muslimit olivat ajaneet pois kaikki juutalaiset ja kristityt.

1. ↑ "Para los autores árabes medievales, el término al-Andalus designa la totalidad de las zonas conquistadas — siquiera temporalmente — por tropas arabo-musulmanas en territorios actualmente pertenecientes a Portugal, Espana y Francia" ("Keskiajan arabikirjoittajille al-Andalus käsitti kaikki, myös väliaikaisesti arabi-muslimien valloittamat alueet nykyisten Portugalin, Espanjan ja Ranskan alueilla"), José Ángel García de Cortázar, V Semana de Estudios Medievales: Nájera, 1 al 5 de agosto de 1994, Gobierno de La Rioja, Instituto de Estudios Riojanos, 1995, p. 52.
2. ↑ "Los arabes y musulmanes de la Edad Media aplicaron el nombre de al-andalus a todas aquellas tierras que habian formado parte del reino visigodo : la Peninsula Ibérica y la Septimania ultrapirenaica." ("Keskiajan arabit ja muslimit käyttivät al-Andalusin nimeä kaikkiin niihin maihin jotka olivat ennen osa visigoottien valtakuntaa: Iberian niemimaa ja Septimania”) Eloy Benito Ruano, Tópicos y realidades de la Edad Media, Real Academia de la Historia, 2000, p. 79.
3. ↑ Oxford Dictionary of Islam, 2003