Aleksanteri I

Aleksanteri I
Puolan kuningas Suomen suuriruhtinas
Aleksanteri I. George Dawen maalaama muotokuva vuodelta 1826.
Venäjän keisari
Valtakausi	23. maaliskuuta 1801 – 1. joulukuuta 1825
Kruunajaiset	15. syyskuuta 1801
Edeltäjä	Paavali I
Seuraaja	Nikolai I
Syntynyt	23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi,Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut	1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 (47 vuotta) Taganrog, Venäjän keisarikunta
Puoliso	Elisabet Aleksejevna
Lapset	Maria Elisabet
Suku	Romanov
Isä	Paavali I
Äiti	Maria Fjodorovna
Uskonto	ortodoksisuus
Nimikirjoitus

Aleksanteri I (23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 Taganrog, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas ja Puolanmaan kuningas.

Aleksanteri nousi keisariksi vuonna 1801 isänsä Paavali I:n murhan jälkeen. Hänet oli kasvatettu isoäitinsä Katariina II:n ohjeitten mukaisesti valistusajan hengessä, mutta hän oli myös taipuvainen romantismiin ja mystiikkaan, etenkin valtakautensa loppuvaiheissa. Aleksanterin valtakaudella Venäjä hyökkäsi suomeen ja liitettiin osaksi Venäjän ruhtinaskuntaan, keisari nimesi itsensä suomen vallattujen aluiden ruhtinaaksi sodan kulunaikana (J: 24 joulukuuta 1808 / G: 5. tammikuuta 1809)^[1] hän oli ensimmäinen Venäjän hallitsija, joka toimi Suomen suuriruhtinaana, Suomen sota päättyi rauhansopimuksella 17. syyskuuta 1809 Haminassa. Aleksanterin johtamalla Venäjällä oli Napoleonin sotien lopulla merkittävä rooli Napoleonin kukistamisessa, ja Napoleonin sotien päätyttyä hän solmi liiton Itävallan ja Preussin kanssa. Myös Puola liitettiin Venäjään 1815. Aleksanteri korvasi Pietari Suuren perustamat kollegiot ministeriöillä ja perusti Venäjän valtakunnanneuvoston, mutta menetti kiinnostuksensa suurempiin hallintouudistuksiin.

1. ↑ Miten vanha on Suomi? – Svinhuvfud (Päiviö Tommila: Autonomian perustus laskettiin 1. joulukuuta 1808) itsenaisyys100.fi. ”Suomen asemaa ei vielä määritelty tarkemmin joulukuussa 1808. Suomen sota jatkui vielä. Keisari sisällytti Suomen suuriruhtinaan arvonimiinsä 5.1.1809, mutta kyseessä oli vielä vallatun alueen sisällyttäminen osaksi keisarin hallitsemaa imperiumia. Myöhemmin 1800-luvulla Suomen erityisasemasta kertoi se, että keisarin lyhyessä titulatuurissa mainittiin Venäjän lisäksi vain Puola ja Suomi.” Viitattu 1.6.2024.