Antiikin Kreikan uskonto

Antiikin kreikkalainen uskonto koostui useista toistensa kanssa rinnan eläneistä kulteista, uskomuksista ja toimituksista, joiden alkuperä ja historia vaihtelivat. Uskomukset ja toimitukset olivat usein luonteeltaan paikallisia, joten todellisuudessa voitaisiin puhua "kreikkalaisista uskonnoista" tai "kulteista" monikossa, vaikkakin kautta kreikkalaisen maailman uskomuksissa ja toimituksissa oli paljon yhtäläisyyksiä.

Kreikkalaisessa uskonnossa ei ollut kyse pelkästä kreikkalaisesta mytologiasta ja sen jumaluuksista; siihen liittyy erilaisia kansanuskomuksia, kulttitoimituksia ja arkisia rituaaleja, sekä mysteeriuskontoja. Kreikkalainen uskonto oli luonteeltaan yhteisöllinen: jumalten palvonta oli kaupunkivaltion tehtävänä. Mysteerikultit, joista kuuluisin oli Eleusiin mysteerikultti, tarjosivat yksilöllisempää uskonelämää. Vaikka Kreikan mytologia onkin säilynyt varsin hyvin, on hankala saada kuvaa tavallisen kansan uskomuksista, jotka näyttävät eronneen tuntuvasti sivistyneistön kehittyneemmistä uskonnollisista rakenteista.

Kreikkalaiseen uskontoon ei kuulunut mitään dogmaattisia tai teologisia oppirakennelmia. Uskonnollisen elämän painopiste oli kultissa. Ihmiset saivat ajatella jumalista mitä halusivat, kunhan valtion suojeluksessa olevaa jumalten kulttia ei loukattu.^[1] Monet kreikkalaiset tunnustivat merkittävimmät, niin kutsutut olympolaiset jumalat: Zeus, Poseidon, Haades, Hera, Apollon, Artemis, Afrodite, Ares, Hefaistos, Athene, Hermes ja Hestia; lisäksi joukkoon voitiin lukea myös Hebe sekä Dionysos ja Demeter.^[1][2] Merkittävimpiä jumalia palvottiin eri kaupunkivaltioissa, mutta jumalten nimiin saatettiin lisätä epiteettejä, jotka ilmaisivat niiden erillistä ja paikallista luonnetta. Lisäksi monilla kaupungeilla oli omat suojelijajumalansa, kuten esimerkiksi Ateenalla Athene. Jotkut kreikkalaisen filosofian koulukunnat, kuten stoalaisuus ja platonismin eräät muodot, käyttivät kieltä, joka vaikuttaa viittaavan yhteen transsendenttiin jumaluuteen.

Kreikkalaiset uskonnolliset käytännöt ulottuivat kauas Manner-Kreikan ulkopuolelle, Joonian rannikolle ja saarille Vähä-Aasiaan, Sisilian ja Etelä-Italian Suur-Kreikkaan sekä eri puolilla läntistä ja eteläistä Välimerta sijainneisiin siirtokuntiin. Nykyisen Italian alueella kreikkalaiset uskonnolliset ajatukset sekoittuivat yhteen etruskien uskonnon kanssa, muodostaen roomalaisen uskonnon. Rooman valtakunnan itäosissa kreikkalainen uskonto kietoutui yhä enemmän yhteen itäisten uskomusten ja kulttien kanssa.

1. ↑ ^{a b} Lindskog, Claes: ”Johdanto: Uskonto ja jumalat”. Teoksessa Lindskog 1984, s. 16–28.
2. ↑ Simonsuuri 2002, s. 85-88.