Arabialainen kirjaimisto

Arabialainen kirjaimisto käytössä maailmassa
Maat, joissa arabialainen kirjaimisto:
	→	on ainoa virallinen kirjaimisto
	→	on virallinen muiden kirjaimistojen rinnalla
	→	on virallinen kirjaimisto kansallisella tasolla alueellisesti

Arabialainen kirjaimisto on kirjaimisto, jota käytetään muun muuassa arabian ja persian kirjoittamiseen. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle, ylhäältä alas. Kirjaimistossa ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kirjoitus muistuttaa kaunokirjoitusta siten, että kirjaimet kirjoitetaan yhteen toisiinsa ja niiden muoto vaihtelee kirjaimen sijaintipaikan sanassa mukaan. Tämä antaa myös mahdollisuuden kalligrafisiin erikoisuuksiin.

Myös kašmiria (devanagarin rinnalla), kurdia (latinalaisten aakkosten rinnalla), pandžabia (gurmukhin ohella), paštoa, ja urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.

Ennen lokakuun vallankumousta monia Keski-Aasian kieliä (azeri, uzbekki, kirgiisi, tadžikki, kazakki, turkmeeni) kirjoitettiin myös arabialaisilla kirjaimilla, joista 1920-luvulla siirryttiin latinalaisiin kirjaimiin, 1940-luvulla kyrillisiin kirjaimiin ja osassa näistä edelleen 1990-luvulla taas latinalaisiin aakkosiin.

Turkissa siirryttiin arabialaisesta kirjaimistosta latinalaiseen kirjaimistoon Mustafa Kemal Atatürkin aloittaman laajan uudistusohjelman yhteydessä.

Tataarit (myös Suomessa) kirjoittivat arabialaisilla kirjaimilla ennen siirtymistä latinalaisiin.^[1]

1. ↑ Okan Daher: Suomen tataarin oikeinkirjoitusperinteet (kirjassa Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen tataareista, toim. Kadriye Bedretdin, 2011), s. 295-296. Suomen Itämainen Seura, 1999. ISBN 978-951-9380-78-0.