Arabialaiset numerot

Arabialaiset numerot (myös intialaiset numerot tai intialaisarabialaiset numerot) ovat nykyään yleisin tapa esittää lukuja kirjallisesti. Tässä järjestelmässä luvut muodostetaan numeroista 0–9 sekä desimaalierottimesta, joka on maasta riippuen yleensä pilkku tai piste. Kukin numero yksinään tarkoittaa pientä kokonaislukua. Suurempien lukujen merkintä perustuu paikkajärjestelmään: peräkkäin kirjoitetuista numeroista oikeanpuoleisin tarkoittaa ykkösten, toinen oikealta kymmenten, kolmas oikealta satojen lukumäärää ja niin edelleen, niin että kunkin numeron lukuarvo aina kymmenkertaistuu, jos sen oikealle puolelle lisätään numero. Toisin sanoen esimerkiksi 123 tarkoittaa samaa kuin 3 + 2 × 10 + 1 × 100. Vastaavasti desimaalierottimen oikealla puolella olevat numerot ilmaisevat yksikön kymmenes-, sadas- ja tuhannesosia ja niin edelleen. Desimaalierotinta ei yleensä merkitä näkyviin, jos sen oikealla puolella ei ole mitään eli kyseessä on kokonaisluku.

Numerosymbolit 1–9 kehitettiin Intiassa 400-luvulla eaa., ja nollaa vastaavan symbolin otti ensimmäisenä käyttöön 400-luvulla elänyt intialainen matemaatikko Aryabhata. Euroopassa lukujärjestelmää kutsutaan yleensä arabialaisiksi numeroiksi, koska se välittyi eurooppalaisille arabiaksi kirjoittaneiden matemaatikkojen kuten persialaisen Al-Khwarizmin kautta. Arabian kielessä numeroita kutsutaan nimellä arqam hindiyyah eli ”intialaiset numerot”.

Arabialaisille numeroille on olemassa useampia erilaisia sarjoja glyyfejä. Laajimmalle levinnyt näistä on Suomessakin käytetty eurooppalainen tyyli, joka kehitettiin alun perin Pohjois-Afrikan maissa ja Andalusiassa (nykyinen Espanja) ja tunnetaan siten myös länsiarabialaisina numeroina. Tästä alueesta itään, kattaen suurimman osan Arabian maista taasen suositaan niin sanottuja arabi-intialaisia numeroita, jotka tunnetaan vastavuoroisesti itäarabialaisina numeroina. Intiassa käytetään muodoltaan alkuperäisemmän kaltaisia devanagari-aakkostoon sovitettuja glyyfejä, joista omalaatuisimmiksi kehitettyjä lienevät tamilin merkit.

Suositun legendan mukaan monet eurooppalaiset oppineet kävivät opiskelemassa matematiikkaa Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustamassa Al-Karaouinen yliopistossa ennen kuin arabialaiset numerot ja nolla olivat vielä käytössä Euroopassa. Historialliset lähteet eivät tue väitettä. Al-Karaouine ei liioin ollut yliopisto, vaan aluksi moskeija ja myöhemmin sen yhteydessä alkoi toimia madrasa. Oppilaitoksesta tuli yliopisto vasta vuonna 1965.^[1]

1. ↑ Lulat, Y. G.-M.: A History of African Higher Education from Antiquity to the Present: A Critical Synthesis, s. 155. Praeger, 2005. Teoksen verkkoversio.