Bahai-usko

Bahai-usko[1] (myös kirjoitusmuodoissa bahá’í-usko[2], Baha’i-usko[3]) on monoteistinen uskonto, jonka perusti Baha’ullah Persiassa vuonna 1863 ja joka korostaa ihmiskunnan hengellistä yhtenäisyyttä.[4][5] Uskonnolla on noin kuusi miljoonaa kannattajaa ympäri maailman.[6]

Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850.[7] Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866.[7]

Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.[8]

Eniten bahaita asuu Intiassa, missä heitä on noin miljoona. Uskonnon synnyinmaassa Iranissa asuu noin 300 000–350 000 uskonnonharjoittajaa.[9][10] Lisäksi heitä on huomattavasti Latinalaisessa Amerikassa ja osissa Pohjois-Amerikkaa, mutta Euroopassa suhteellisen vähän. Bahaita on vainottu monissa islamilaisissa maissa, erityisesti Iranissa.[8]

Bahai-uskon voimakkaana piirteenä on pyrkimys ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Uskonnolla ei ole pappeja.[11] Bahait opettavat, että kaikki uskonnot edustavat samaa jumaluutta, jonka ilmentymiä ovat olleet muun muassa Abraham, Zarathustra, Buddha, Jeesus ja Muhammed.[12] Uskovien velvollisuuksia ovat päivittäiset rukoukset, paastoamiset, bahai-kalenteri ja puoluepolitiikan välttäminen.[11] Uskonto sisältää vähän rituaaliperinteitä.[13]

  1. Kirjoitusasusta ei yksimielisyyttä. Yksinkertaisinta kirjoitusasua on käytetty muun muassa Jaakko Hämeen-Anttilan kirjassa Islamin monimuotoisuus (1999). Tarkkeet jätettiin tietoisesti pois myös Heikki Palvan ja Irmeli Perhon kirjassa Islamilainen kulttuuri (2005)
  2. Suomen bahá'í-yhteisö bahai.fi. Viitattu 9.8.2010.
  3. Yleinen suomalainen asiasanasto (Käytettävä asiasana: Baha’i-usko) Kansalliskirjasto. Arkistoitu 15.7.2010. Viitattu 9.8.2010.
  4. Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja, b-alkuiset sanat (hakusana bahaismi) jkorpela.fi. Viitattu 6.8.2010.
  5. Bahaism, teoksessa The American heritage dictionary of the English language. 4th edition. Boston: Houghton Mifflin, 2000. ISBN 9780618701728. (englanniksi)
  6. Bahai at a glance Religions: Bahai. BBC. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  7. a b Heino 1997, s. 308.
  8. a b Heino 1997, s. 309.
  9. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä telegraph-1 ei löytynyt
  10. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä ussds-1 ei löytynyt
  11. a b Heino 1997, s. 310.
  12. Summary of Bahai beliefs Religions: Bahai. BBC. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  13. Smart 1995, s. 480.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search