Bauhaus

Tämä artikkeli käsittelee taide- ja arkkitehtuurikoulua. Katso täsmennyssivu sanan muista merkityksistä.

Marcel Breuerin Bauhausissa suunnittelemasta teräsputkituolista tuli modernismin symboli 1920-luvulla. Se on myös malliesimerkki funktionaalisen, edullisen ja massatuotantoon sovellettavan tuotteen suunnittelusta.

W. Gropius laati Bauhausin opetusohjelman 1920-luvulla. Se perustui konstruktiiviseen työpajaopetukseen.

Bauhaus (Staatliches Bauhaus) oli Saksassa, ensin Weimarissa, sitten Dessaussa ja lopulta Berliinissä vuosina 1919–1933 toiminut taide- ja arkkitehtuurikoulu. Moderni arkkitehtuuri- ja esinesuunnittelu on pitkälti lähtöisin Bauhausista.^[1] Bauhausin koulutusjärjestelmä esikursseineen ja tekemällä oppimista painottavana on vaikuttanut monien arkkitehti- ja taideteollisuuskoulutusten opetussuunnitelmiin.^[2]^[3]

↑ Antti Vallius: Taidehistorian aikajana: Bauhaus Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos ja Virtuaaliyliopistohanke, Koppa > Avoimet > TaiKu. Viitattu 17.12.2013.
↑ Huovio, Ilkka: Bauhaus, uusi ihminen, uusi tekniikka 1991. ARTTU! Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 5/91. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.
↑ Muhonen, Matleena: Funktionalistisen kaupunkisuunnittelun synty (Seminaarityö) 2004. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.

[1] Antti Vallius: Taidehistorian aikajana: Bauhaus Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos ja Virtuaaliyliopistohanke, Koppa > Avoimet > TaiKu. Viitattu 17.12.2013.

[2] Huovio, Ilkka: Bauhaus, uusi ihminen, uusi tekniikka 1991. ARTTU! Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 5/91. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.

[3] Muhonen, Matleena: Funktionalistisen kaupunkisuunnittelun synty (Seminaarityö) 2004. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.

[1]

[2]

[3]