Bogomiilit

Bogomiilit olivat 900-luvulla Bulgariaan siirrettyjä paulikiaaneja, jotka saivat nimensä bulgarialaisen papin Bogomilin mukaan. Bogomil antoi liikkeelle myös uuden itsenäisen asun. Heidän mukaansa Saatana, joka samaistui^selvennä Vanhan testamentin luojajumalaan, oli maailman hallitsija. Vapautuminen pahasta saavutettiin ankaran askeesin avulla. Toisaalta kun Bysantin keisari Aleksios^selvennä halusi selonteon bogomiilien opista, antoi bogomiilisaarnaaja Zigabamus hänelle selonteon, jossa puhutaan muun muassa Saatanan lankeamisesta, mikä viittaa siihen, ettei ainakaan hänen edustamansa suunta kannattanut Saatanan jumaluutta eikä myöskään dualismia, josta bogomiileja myös epäiltiin.^[1]

Bogomiilit saivat niin paljon kannattajia, että heistä tuli vakava kilpailija Bysantin kirkolle, jonka kultin ja organisaation he hylkäsivät täydellisesti. Heidän uskonnollinen julistuksensa perustui suurelta osin vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastustamiseen.

Bysantti taisteli voimakkaasti bogomiileja vastaan, mutta he kykenivät pitämään puolensa jopa Konstantinopolissa. Liike tukahdutettiin vasta 1100-luvulla, vainojen saavuttaessa lakipisteensä, mutta sitä ei hävitetty kokonaan: Balkanilla sillä oli jatkuvasti tukikohta, ja se liittoutui Bulgariassa ja Bosniassa paikallisten vallanpitäjien kanssa. Bogomiilien lähetyssaarnaajien ja vainoja paenneiden bogomiilien kautta liikkeen ajatukset kulkeutuivat länteen, jossa ne vaikuttivat kataareihin.

↑ Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 42.

[1] Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 42.

[1]