Bysantin kreikka

Bysantin kreikka
Oma nimi	ἡ Ῥωμαϊκή
Muu nimi	Keskiajan kreikka
Tiedot
Alue	Bysantin valtakunta, Välimeren ympäristö
Virallinen kieli	Ekumeeninen patriarkaatti, Aleksandrian patriarkaatti, Antiokian patriarkaatti, Jerusalemin patriarkaatti, Kyproksen kirkko, Kreikan kirkko
Puhujia	ei äidinkielenä
Sija	ei äidinkielenä
Kirjaimisto	kreikkalainen
Kielenhuolto	–
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	-
	Ohje
	Infobox OK

Bysantin kreikka (m.kreik. ἡ Ῥωμαϊκή, hē Rhōmaikē) on kreikan kielen keskiaikainen kehitysvaihe, joka sijoittuu muinaiskreikan ja nykykreikan väliin ja kattaa noin vuodet 330–1453. Se oli Bysantin keisarikunnan valtakieli. Koska bysanttilaiset katsoivat elävänsä edelleen Rooman valtakunnassa, heidän oma nimitys kielelleen oli hē Rhōmaikē (dialektos / glōssa), ”roomalaisten kieli”. Keskiajan kreikassa vallitsi diglossia, koska kirjoitettu ja puhuttu kieli erosivat toisistaan vähitellen yhä enemmän.^[1]^[2]

↑ Hakkarainen, Mika: "Bysantin kreikka". Teoksessa Lamberg, Marko & Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.): Keskiajan avain, s. 426–443. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-953-1.
↑ Haldon, John: Bysantin historia, s. 192. (Byzantium: A History, 2000.) Suomennos: Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-097-8.

[Hakkarainen-1] Hakkarainen, Mika: "Bysantin kreikka". Teoksessa Lamberg, Marko & Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.): Keskiajan avain, s. 426–443. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-953-1.

[Haldon-2] Haldon, John: Bysantin historia, s. 192. (Byzantium: A History, 2000.) Suomennos: Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-097-8.

[1]

[2]