Dancehall

Dancehall on reggaen alalaji. Se kehittyi reggaesta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun digitaaliset rytmit tulivat reggaeartistienkin käyttöön. Moderni dancehall tunnetaan Euroopassa myös nimellä ragga. Dancehall reagoi Jamaikalla sanoituksissaan erittäin nopeasti monentasoisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin maan ja taivaan välillä hyvinkin suorasanaisesti. Siksi monet kappaleet joutuvat Jamaikalla radioiden soittokieltoon mutta saattavat soida tiheään tahtiin ”saaren” lukuisissa sound systemeissä. Tyylin ensimmäisiä kansainvälisiä tähtiä oli Shabba Ranks.

Tyylin syntyyn vaikutti osaltaan kehittyvät ohjelmoitavat rumpukoneet ja kosketinsoittimet. Niiden hinnan laskiessa oli mahdollista luoda taustat ilman kallista studiota tai muusikkoryhmää.^[1] Toinen lähtökohta oli tiskijukkien instrumentaali- ja dub-versioiden päälle esittämät vapaamuotoiset tunnelmannostatuspuheet ja tekstit l. toustaus. Siirtolaisuuden kautta ragga sekä New Yorkin rap ovat olleet vuorovaikutuksessa kummankin tyylin syntymisessä ja kehityksessä.

Vieraillessaan Suomessa 1985 Grandmaster Flash totesi haastattelussa rapin juurista kysyttäessä:

»Jamaikalainen toasting, blues sekä Last Poets»
(^[2])

Sana dancehall viittaa jamaikalaiseen tanssihalliin, jossa tyylisuuntaus sai alkunsa. Ensimmäinen dancehall-tähti oli Prince t. King Jammy kappaleella ”Under Me Sleng-Teng". Sen tausta tehtiin halvalla kosketinsoittimella, josta valittua rytmiä hidastettiin reggaeta muistuttavaksi. Rytmi sai nimensä tästä hitistä ja sen päälle tehtiin nopeasti 200 muuta kappaletta.^[1]

Suosituimpia dancehall-artisteja nykyään ovat muun muassa Elephant Man, Sizzla, Buju Banton, Capleton, Beenie Man, Bounty Killer, Sean Paul ja Bob Marleyn poika Damian ”Junior Gong” Marley. Suomessa tyylisuuntaa edustaa muun muassa Nopsajalka. Mohombi hyödyntää ”Bumpy Ride” hitissään modernin dancehallin nopeaa rytmiä yhdistäen siihen melodisen R&B -laulutyylin ja pop-musiikin rakenteen kertosäkeineen.

1. ↑ ^{a b} Reggae! Jamaikan pop 1959–1997 s. 117–140
2. ↑ Soundi-lehti 3/1985 Jussi Niemi, Jari Uusikartano