Deismi

Deismi on valistuksen ajalta peräisin oleva kriittinen luonnontiedettä painottava teologinen käsitys, jonka mukaan Jumala on rationaalinen ja hänen olemassaolonsa on osoitettavissa järkiperustein ja empiirisesti luontoa tarkkailemalla ja tämä Jumala tai käsitys hänestä ei ole perusteltavissa uskonnollisiin dogmein tai minkään tietyn uskonnnon tai pyhän kirjan opein. ^[1] Usein deismiin yhdistetään ajatus, että Jumala on luonut kaikkeuden, mutta ei ole sen jälkeen suurilta osin vaikuttanut maailman tapahtumiin.^[2] Tämä ajatus, Deus otiosus, ei kuitenkaan ole yleispätevä deismissä, vaan deismi antaa tilaa myös Jumalan ajoittaiselle pienimuotoiselle puuttumiselle tapahtumiin. Deismi antaa tilaa luonnontieteellisen maailmanselitykselle ja maailmankuvalle, ja näkee toisin kuin esimerkiksi usein 1700-luvun kirkot, että esim. maanjäristykset eivät ole Jumalan rangaistuksia synneistä, ja että Jumala ei suuressa mittakaavassa erityisesti ohjaile maailmanhistorian tapahtumia. Deismi vaikuttikin voimakkaasti ihmisten maailmankuvaan valistuksesta lähtien ja aikaansai maallistumista ja edisti sekulaarin teologian syntyä.^[3]

1. ↑ Alan W. Gomes: "Deism". The Encyclopedia of Christian Civilization.. Wiley-Blackwell, 2012.
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä evl.fi ei löytynyt
3. ↑ Alan W. Gomes: "Deism". The Encyclopedia of Christian Civilization. Wiley-Blackwell., 2012.