Deminutiivi

Deminutiivi (myös diminutiivi) eli pienennysmuoto tarkoittaa vähennysmuotoa tai johdosta, hellittelymuotoa. Ilmaisu on peräisin latinan sanasta deminuere, jota käytetään merkityksessä ”pienentää”.

Deminutiiveja käytetään paitsi appellatiiveista (yleisnimistä) usein myös propreista (erisnimistä), kuten etunimistä. Deminutiivit ovat yleisiä ainakin useimmissa romaanisissa, germaanisissa ja slaavilaisissa kielissä, erityisesti venäjässä^[1].

Eri kielissä deminutiiveilla on erilaiset päätteet. Suomessa deminutiiveja käytetään melko harvoin ja nykykielessä yhä harvemmin. Lastenkulttuurissa deminutiivit esiintyvät melko usein. Esimerkiksi tähti-sanan deminutiivi esiintyy lastenlaulussa Tuiki, tuiki tähtönen. Usein deminutiivi ilmaistaan suomen kielessä päätteellä -nen, mutta myös monia muita päätteitä on yleisesti käytössä, kuten -ke, -kka, - kko, -le, -lma, -re: esimerkiksi kuvake, pallukka, lammikko, kaistale, notkelma, lampare.

Deminutiivin vastakohta on augmentatiivi, joka tarkoittaa isonnus- tai suurennusmuotoa. Tämä muoto on yleinen romaanisissa kielissä ja japanissa sekä venäjässä.

1. ↑ Muusa Vahros: Venäjän kieli, s. 273. WSOY, 1966.