Demokraattinen sentralismi

Osa artikkelisarjaa
Kommunismi
Pääsuuntaukset Marxilaisuus Leninismi Maolaisuus Anarkistinen Primitiivinen Uskonnollinen Utopistinen
Alasuuntaukset Hoxhalaisuus Eurokommunismi Juche Marxismi-leninismi Neuvostojen kommunismi Stalinismi Titolaisuus Trotskilaisuus Vasemmistokommunismi Kristillinen kommunismi
Käsitteet Antikapitalismi Demokraattinen sentralismi Kansandemokratia Kommuuni Kommunistinen puolue Luokkataistelu Maailmanvallankumous Materialistinen historiankäsitys Palkkaorjuus Proletariaatin diktatuuri Reaalisosialismi Sosialistinen realismi Suunnitelmatalous Työläisneuvosto Vallankumous
Henkilöt Babeuf Brežnev Castro Engels Gorbatšov Gramsci Guevara Ho Hoxha Hruštšov Kropotkin Kim Kollontai Lenin Luxemburg Mao Mahno Marx More Owen Stalin Tito Trotski
Internationaalit Ensimmäinen internationaali Toinen internationaali Komintern Neljäs internationaali
Lisää aiheesta Anarkismi Antikommunismi Järjestöt Kommunismin historia Kommunismi Suomessa Suomen Kommunistinen Puolue Taistolaisuus Kommunistinen manifesti Kommunistiset symbolit Kansainvälinen Neuvostoliitto historia Sosialismi Työväenliike Vasemmisto
n k m

Demokraattinen sentralismi on V. I. Leninin ideoima kommunististen puolueiden noudattama periaate, joka kielsi oppositioryhmien muodostamisen ja vapaan keskustelun puolueen sisällä. Se rajoitti vapaan keskustelun aiheisiin, joista ei vielä ollut sitovaa päätöstä. Kun päätös oli tehty, keskustelun tuli päättyä.^[1][2] Sentralismiin kuului myös se tavanomainen sääntö, että alempien portaiden tuli noudattaa puoluejohdon päätöksiä.^[2]

Lenin kehitti opin puolueesta vallankumouksen tiedostavana etujoukkona, jonka tuli olla äärimmäisen kurinalainen ja tiukasti järjestäytynyt. Vapaa keskustelu ei sopinut siihen vaan johtaisi vain kuppikuntaiseen riitelyyn.^[1]

1. ↑ ^{a b} Dagger, Richard: Democratic centralism. Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.6.2021. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} democratic centralism. Merriam-Webster. Viitattu 12.6.2021. (englanniksi)