Eleusiin mysteerit

Eleusiin mysteerit
τα ἐν Ἐλευσίνι μυστήρια
Demeter ja Persefone viettävät Eleusiin mysteereitä, keskellä Triptolemos. Votiivireliefi Eleusiista, roomalainen kopio alkuperäisestä noin ajalta 440–430 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.
Tyyppi	uskonnollinen juhla Demeterin ja Koren kunniaksi
Päivämäärä	Anthesterion 20.–26. (helmi-maaliskuu) (pienet mysteerit) Boedromion 15.–23. (syys-lokakuu) (suuret mysteerit)
Järjestämistiheys	vuosittain
Paikkakunta	Eleusis ja Ateena, Attika, Kreikka
Infobox OK

Eleusiin mysteerit (m.kreik. τα ἐν Ἐλευσίνι μυστήρια, ta en Eleusini mystēria) olivat antiikin kreikkalaisen Demeterin ja Persefonen (mysteereissä nimellä Korē) kultin initiaatio- eli vihkiytymisriittien nimitys. Riitit suoritettiin Eleusiin kaupungissa, joka kuului pitkään Ateenan alaisuuteen. Eleusiin mysteerit olivat koko antiikin kreikkalaisen maailman kuuluisin uskonnollinen juhla, ja niitä pidettiin merkittävimpinä kaikista antiikin ajan mysteerikulteista. Niitä vietettiin lähes tuhannen vuoden ajan, ja lopulta ne keräsivät paljon osanottajia koko antiikin maailmasta.^[1][2]

Mysteerien osanottajia oli kielletty paljastamasta vihkiytymismenojen tapahtumia sanallakaan, ja siksi seremonioista tiedetään edelleen melko vähän.^[3] Kreikkalaisessa kirjallisuudessa on vain vihjauksia mysteerien yksityiskohdista. Kultti liittyi kuitenkin hedelmällisyyteen ja maanviljelykseen, ja kuvasi samalla myyttiä Demeteristä ja tämän tyttärestä Persefonesta kolmessa vaiheessa: Demeterin tytär joutui Haadekseen eli manalaan ja hän suri ja etsi tätä pitkään, ja sai tämän lopulta takaisin juuri Eleusiissa. Näin kultti liittyi elämän voittoon kuolemasta, ja siihen kuului lupaus paremmasta osasta kuoleman jälkeen. Persefonen oleskelu osan vuodesta manalassa ja osan vuodesta Demeterin luona selitti samalla vuodenkiertoa. Mysteerien päätapahtumaa vietettiin kerran vuodessa alkusyksyllä.^[4][5][6][7]

1. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eleusis, Eleusiin mysteerit”, Antiikin käsikirja, s. 146. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
2. ↑ Darling, Janina K.: Architecture of Greece, s. 165–168. Reference guides to national architecture, ISSN 1550-8315. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313321523. Teoksen verkkoversio.
3. ↑ Burkert 1985, s. 285–290.
4. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Eleusis, Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä AHE ei löytynyt
6. ↑ Eleusis Visit Ancient Greece. Arkistoitu 19.12.2015. Viitattu 25.1.2016.
7. ↑ Elefsina Archaeological Site Ancient Greece. Viitattu 25.1.2016.