Esteratsastus

Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpalajeista ja olympialaji. Esteratsastuksessa ratsukon tarkoituksena on ylittää määrätyssä järjestyksessä joukko tietynkokoisia esteitä mahdollisimman nopeasti ja vähillä virhepisteillä ja osoittaa näin hevosen taitoa ja tottelevaisuutta sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tavallisimmin esterataan kuuluu noin 8–20 estettä, jotka sijoitetaan kentälle ratamestarin kuhunkin kilpailuun laatiman suunnitelman mukaan. Esteiden korkeus ja radan teknisyys vaihtelevat vaikeustason mukaan. Esteet on rakennettu siten, että ainakin niiden ylin osa on putoava. Radalle voidaan myös sijoittaa sarjaesteitä eli kahdesta tai kolmesta esteestä muodostuvia ryhmiä, joissa hevonen voi hyppyjen välissä ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Rata voidaan rakentaa joko sisähalliin tai ulos nurmi- tai hiekkakentälle.^[1]

Vaikka esteiden vaikeustaso usein ilmaistaan pelkästään korkeutena, yksittäisen esteen vaikeus riippuu myös sen pituudesta ja tyypistä ja esteradan vaikeus lisäksi siitä, miten ratsukko joutuu mitäkin estettä lähestymään. Estekorkeus vaihtelee kilpailuluokittain 90-170 cm välillä (harjoitus- ja seurakisoissa tavataan myös matalampia esteitä). Normaalisti esteiden enimmäispituus on 200 cm, mutta vesihaudalla voi vaikeissa luokissa olla pituutta jopa 450 cm. Estekorkeudet puolestaan voivat erikoisluokissa nousta yli kahteen metriinkin.^[1] Virallisen korkeushyppyennätyksen on tehnyt vuonna 1949 chileläinen ratsastaja Alberto Larraguibel Morales hevosella Huaso (2,47 m), ja pituushyppyennätys on puolestaan eteläafrikkalaisella ratsastajalla André Ferreira hevosella Something vuodelta 1975 (8,40 m).^[2]

Esteratsastus vaatii hevoselta hyppylahjakkuutta ja -intoa ja myös varsin suurta rasitusta kestäviä jalkoja, sillä esimerkiksi esteeltä alas maahan tultaessa toinen etujalka joutuu hetkellisesti ottamaan vastaan hevosen ja ratsastajan koko painon. Tavallisen harrasteratsun kyvyt eivät välttämättä riitä 50–80 senttimetriä korkeampien esteiden ylittämiseen varsinkaan ratoina, mutta hevosia voidaan vahvistaa esteille esimerkiksi irtohypyttämällä. Monella hevosella hyppäämistä myös vältetään jalkojen säästämiseksi.

1. ↑ ^{a b} http://www.ratsastus.fi/asp/system/empty.asp?P=282&VID=default&SID=426962827771536&A=closeall&S=0&C=32364 (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ http://www.horsesport.org/PDFS/S/04_01/2006_Part_II.pdf