Falun Gong

Falun Gong (yksink.: 法轮功; perint.: 法輪功; pinyin: Fǎlún Gōng; Jyutping: fat² lun⁴ gung¹; ’lakipyörän harjoitusmenetelmä’), tunnetaan myös nimellä Falun Dafa (yksink.: 法輪大法; perint.: 法轮大法; pinyin: Fǎlún Dàfǎ; Jyutping: fat² lun⁴ daai⁶ fat²; ’lakipyörän suuri laki’), on fyysisiä ja henkisiä harjoituksia yhdistävä oppijärjestelmä, joka esiteltiin Kiinassa vuonna 1992. Se yhdistää meditointia ja hitaita qigong-harjoituksia perustajansa Li Hongzhin kuvailemiin moraalisiin opetuksiin ja filosofiaan. Falun Gong painottaa vahvasti moraalisen ja eettisen toiminnan merkitystä sekä ”hyveen kultivointia” noudattamalla menetelmän keskeisiä periaatteita: totuudenmukaisuutta, laupeutta ja kärsivällisyyttä (kiin.: 真、善、忍). Se identifoituu buddhalaisia periaatteita noudattavaksi qigong-menetelmäksi, joskin sen opetukset sisältävät myös elementtejä taolaisista perinteistä.^[1][2] Moraalisen toiminnan sekä meditaation harjoittamisen kautta Falun Gongin harjoittajat pyrkivät kohti parempaa terveyttä ja viime kädessä henkistä valaistumista.

Falun Gong nousi julkisuuteen Kiinan niin kutsutun ”qigong-buumin” loppuvaiheilla. Tänä aikana lukuisat samantapaiset meditaatioharjoitteet, joista osaan liittyi hitaita fyysisiä harjoituksia ja hengityksen hallintaa, nauttivat Kiinassa suurta suosiota.^[3] Falun Gong poikkeaa muista qigong-koulukunnista muun muassa siten, että siihen ei liity mitään maksuja, muodollista jäsenyyttä, palvontaa tai rituaaleja, ja kaikki oppimateriaalit ovat vapaasti saatavilla Internetissä;^[4] toisaalta se antaa suuremman painoarvon moraalisuudelle, ja sen opetukset käsittelevät myös teologisia kysymyksiä.^[5] Länsimaiset akateemiset tutkijat ovat nimittäneet Falun Gongia sekä qigong-oppijärjestelmäksi, ”hengelliseksi liikkeeksi” Li Hongzhin opetusten perusteella,^[6] ”kultivointijärjestelmäksi” Kiinan antiikkisten perinteiden mukaisesti^[7] että toisinaan uudeksi uskonnolliseksi liikkeeksi (NRM).

Vaikka Falun Gong nautti aluksi Kiinan viranomaisten huomattavaa suosiota, 1990-luvun puolivälin jälkeen Kiinan kommunistinen puolue (KKP) alkoi asteittain pitää Falun Gongia potentiaalisena uhkana. Syinä olivat Falun Gongin harjoittajien valtava määrä, menetelmän riippumattomuus Kiinan valtiosta sekä hengelliset opetukset. Vuonna 1999 harjoittajia oli The New York Timesin lainaamien arvioiden mukaan yli 70 miljoonaa, mikä ylitti Kiinan kommunistipuolueen kokonaisjäsenmäärän.^[8]

Heinäkuussa 1999 Kiinan kommunistipuolueen johto kielsi Falun Gongin ja aloitti kansallisen vaino- ja propagandakampanjan, jonka tavoitteena oli hävittää menetelmä. Lokakuussa 1999 KKP julisti Falun Gongin ”harhaoppiseksi järjestöksi”.^[1][9][10] Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että Kiinassa Falun Gongin harjoittajat joutuvat kärsimään monenlaisista ihmisoikeusloukkauksista; satojatuhansia arvioidaan vangitun ilman oikeudenkäyntiä, ja vankeudessa olevat harjoittajat alistetaan pakkotyölle, psykiatrisille pahoinpitelyille, ankaralle kidutukselle, aivopesulle ja jopa sisäelinryöstöille Kiinan viranomaisten käsissä.^{[11][12][13][14][15]} Vainokampanjan alkamisen jälkeen Falun Gongin kannattajat ympäri maailmaa ovat monin tavoin toimineet Kiinan toisinajattelijoiden edustajina sekä esittäneet näkemyksiä maan ihmisoikeuksien parantamisesta ja Kiinan kommunistisen puolueen hallintokauden päättymisestä.

Falun Gongin perustaja Li Hongzhi on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1996. Falun Gongin harjoittajia on runsaasti ympäri maailmaa; eräät lähteet arvioivat, että Kiinassa on yhä miljoonia Falun Gongin harjoittajia vainosta huolimatta. Satojentuhansien ihmisten on arveltu harjoittavan Falun Gongia Kiinan ulkopuolella noin 70 eri maassa.^[16] Sen harjoittamista ei ole kielletty, rajoitettu tai säädelty missään muualla kuin manner-Kiinassa.

1. ↑ ^{a b} Thomas Lum: CRS Report for Congress: China and Falun Gong (pdf) 25.5.2006. Congressional Research Service. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Ownbyming ei löytynyt
3. ↑ Benjamin Penny: Qigong, Daoism and Science: some contexts for the qigong boom, s. 166-179. Teoksessa Modernisation of the Chinese Past. Sydney: Wild Peopy, 1993. (englanniksi)
4. ↑ Barend ter Haar: Evaluation and Further References website.leidenuniv.nl. Viitattu 1.8.2011. (englanniksi)
5. ↑ David Ownby: Unofficial Religions in China: Beyond the Party's Rules 23.5.2005. The Congressional-Executive Commission on China. Viitattu 2.8.2011. (englanniksi)
6. ↑ Clemens Stubbe Østergaard: Governance and the Political Challenge of Falun Gong, s. 214-223. Teoksessa Jude Howell (toim.): Governance in China. Lanham, Md.: Rowman & Littlefield Publishers, 2003. ISBN 0742519880. (englanniksi)
7. ↑ Benjamin Penny: The Past, Present, and Future of Falun Gong (html) 2001. Canberra: National Library of Australia. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
8. ↑ Joseph Kahn: Notoriety Now for Movement's Leader. The New York Times, 27.4.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
9. ↑ China: The crackdown on Falun Gong and other so-called 'heretical organizations' (html) 23.3.2000. Amnesty International. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
10. ↑ Ian Johnson: Wild Grass: three portraits of change in modern China. Vintage, 2005. ISBN 0375719199. (englanniksi)
11. ↑ Press Release HR/CN/1073 (html) (Chairperson of Women's Anti-Discrimination Committee Addresses Human Rights Commission) 2.4.2004. Yhdistyneet Kansakunnat. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
12. ↑ Sunny Y. Lu, MD, PhD & Viviana B. Galli, MD: Psychiatric Abuse of Falun Gong Practitioners in China. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law, 2002, nro 30, s. 126–130. American Academy of Psychiatry and the Law (AAPL). ISSN 1093-6793. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
13. ↑ Robin J. Munro: Judicial Psychiatry in China and its Political Abuses. Columbia Journal of Asian Law, 2000, nro 14:1, s. 114. Columbian yliopisto. (englanniksi)
14. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä bejesky ei löytynyt
15. ↑ David Kilgour & David Matas: BLOODY HARVEST: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China (html) organharvestinvestigation.net. 2007. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
16. ↑ Ownby, David: Falun Gong and the Future of China, s. 126. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0199738533.