Fideismi

Fideismi on ajatus, että uskonnollisia näkemyksiä ei voi eikä pidäkään arvioida rationaalisesti. Uskonnossa ei sen mukaan ole kysymys tosiseikoista vaan elämän ja todellisuuden merkityksestä, eikä uskonnollisia kysymyksiä siksi pidä arvioida järkikriteereillä.[1] Se on kristillisessä teologiassa ja uskonnonfilosofiassa oppi, jonka mukaan järki on tarpeeton uskonnolliselle uskolle. Joidenkin fideismin suuntausten mukaan järki on vastakohta uskolle. Toisten suuntausten mukaan uskonto on tavoittamaton järjelle, ja siksi järki ei voi todistaa tai kumota uskontoa. Joskus sanaa fideismi käytetään myös protestanttien opista, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta.

Fideisti hylkää järjen kokonaan tai ainakin järjen ensisijaisuuden uskontoon liittyvien totuuksien etsimisessä. Fideismin vastakohta ei ole järjen käyttö, vaan evidentialismi eli oppi, jonka mukaan tieto voidaan hyväksyä vain todisteiden (evidenssin) nojalla.

Fideismin mukaan ilmestyksiin perustuvat uskonnot kysyvät seuraajiltaan uskoa tuonpuoleiseen jumaluuteen, vaikka uskon kohdetta ei usein voi kovin hyvin käsittää. Jotkut fideistit näkevät koko ihmisen järjen epäluotettavana, koska ihmisluonto on synnin korruptoima, ja siksi järjen saavuttamat johtopäätökset ovat epäluotettavia.

  1. Fideismi. Tieteen termipankki Viitattu 1.11.2017

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search