Gustave Le Bon

Gustave Le Bon (7. toukokuuta 1841 Nogent-le-Rotrou, Ranska – 13. joulukuuta 1931 Marnes-la-Coquette, Ranska) oli ranskalainen sosiaalipsykologi ja sosiologi.

Le Bon julkaisi ensin, varsinkin 1860-luvulla, fysiologisia ja terveysopillisia tutkimuksia, mutta sittemmin pääpaino oli etenkin kansatieteen ja sosiologian alalla. Hän julkaisi näillä aloilla lukuisia teoksia, joista erityisen suurta huomiota saavutti teos La Psychologie des foules (1895, suom. nimellä Joukkosielu, 1912). Erityisesti Le Bon tutkinut Aasian kansojen sivistystä, ja hänet lähetettiin 1884 Intiaan tutkimaan tieteellisesti sikäläisiä buddhalaisia muistomerkkejä. Tutkimusten tuloksena ilmestyi useita teoksia.^[1]

Le Bon esitti teorioita kansallisista piirteistä, rodullisesta ylivertaisuudesta, ihmisten laumakäyttäytymisestä ja joukkopsykologiasta. Le Bonin työ joukkopsykologiassa tuli merkittäväksi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, kun mediatutkijat hyödynsivät sitä. Kriittisesti sitä ovat tarkastelleet muun muassa Sigmund Freud ja Elias Canetti.^lähde?

Le Bon opiskeli lääketiedettä ja kiersi Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa, kirjoitti artikkeleita arkeologiasta ja antropologiasta ja laati kuuluisia tutkielmia psykologiasta.^lähde? Näistä töistä huomattavimmat ovat ihmisen psykologiaa käsittelevä Les Lois psychologiques de l'évolution des peuples vuodelta 1894^lähde? ja ihmisjoukkoja käsittelevä Joukkosielu (La psychologie des foules) vuodelta 1895.

1. ↑ Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Le Bon, Gustave Verkossa