Hallusinaatio

Tämä artikkeli käsittelee hallusinaatiota psykologian ja psykiatrian näkökulmasta. Ilmailufysiologiaan liittyvistä hallusinaatioista kertoo artikkeli Harha-aistimus (ilmailufysiologia). Tekoälyn virhetoiminnasta kertoo Hallusinointi (tekoäly).
Saksalaisen taiteilijan August Nattererin maalaus Silmäni näkyjen ilmestyessä. Hän teki useita piirroksia hallusinaatioistaan.

Hallusinaatiolla eli aistiharhalla tarkoitetaan todentuntuista aistikokemusta, joka kuitenkin on mielen tuottama.[1] Tällöin aistialueiden aivosolut aktivoituvat spontaanisti ilman ulkoista ärsykettä tai viestiä aistinelimiltä. Hallusinaatiot alkavat ja loppuvat tahdosta riippumatta. [2]

Aistiharha voidaan kokea minkä tahansa aistin välittämäksi: Silloin ihminen näkee, kuulee, tuntee, maistaa tai haistaa jotakin, jolle ei ulkoisesta, yhdessä havainnoidusta maailmasta löydy vastinetta.[3] Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Hallusinaation kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta.

Hallusinaatio on eri asia kuin illuusio eli havaintoharha, jossa on kyse todellisen ulkoisen ärsykkeen virheellisestä havainnoinnista tai tulkinnasta.[3] Illuusioita ovat esimerkiksi ulkomaailmasta peräisin olevat ”harhanäyt” kuten optiset harhat ja kangastukset. Hallusinaatio eroaa myös eideettisestä muistista, eli kyvystä palauttaa mielikuvia elävästi mieleen.[4]

  1. Hallucinations - Symptoms, Causes, Tests - NY Times Health Information New York Times. Viitattu 16.3.2016.
  2. Hallusinoin, olenko siis hullu? – Rajankäyntiä Tiede. Viitattu 16.3.2016.
  3. a b Harha-aistimus (hallusinaatio) Terveysportti. Viitattu 16.3.2016.
  4. Haku www.tohtori.fi. Viitattu 16.3.2016.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search