Harmonikka

Harmonikka
Soitinryhmä	vapaalehdykkäsoitin, kosketinsoitin
Alkuperämaa / -alue	Eurooppa, 1820-luku
Soittimen ääniala	vaihtelee soitintyypistä riippuen, enimmillään noin seitsemän oktaavia
Liittyvä musiikin tyylilaji	taidemusiikki, kansanmusiikki, viihdemusiikki, folkmusiikki, nykyisin kaikki tyylilajit
Samankaltaisia soittimia	accordina, bandoneon, concertina, harmoni, huuliharppu
Infobox OK

Harmonikka on yhteisnimitys näppäin- tai kosketinsormiolla ja palkeella varustetuille kannettaville vapaalehdykkäkielisille kosketinsoittimille.^[1] Se tunnetaan myös monilla lempinimillä, kuten haitari, hanuri, sirmakka, taljankka, kurttu, köyhän urut, ryppy, vetopeli ja pirunkeuhko.^[2] Harmonikka kehittyi 1800-luvun puolivälin yksinkertaisesta ”rahvaan” soittimesta ensin monimuotoiseksi populaarimusiikin instrumentiksi ja lopulta vakavamman taidemusiikinkin parissa hyväksytyksi soittimeksi hieman yli sadassa vuodessa. Samalla soittimen suosio ja käyttö on levinnyt syntysijoiltaan Keski-Euroopasta, Italiasta ja Venäjältä maailmanlaajuiseksi.

1. ↑ Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha, s. 258–260. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4726-4.
2. ↑ Velli Mõtt: Harmonikka – kansanviihdyttäjästä konserttiharmonikaksi (pdf) (Opinnäytetyö) toukokuu 2007. Helsinki: Stadia, Helsingin ammattikorkeakoulu. Viitattu 11.9.2007. ^{[vanhentunut linkki]}