Henkisyys ja hengellisyys

Henkisyys ja hengellisyys ovat toisiinsa keskeisesti liittyvä käsitepari.^[1] Ne ovat molemmat ihmisen elämälle ominaisia ulottuvuuksia, jotka muodostuvat uskonnollisista ja psykologisista tekijöistä. Hengellisyys määritellään uskonnollisuudeksi, kun taas henkisyys nähdään kiinnostuksena arvoihin ja merkityksiin elämässä. Henkisyys on pyrkimystä oman olemassaolon ja elämänfilosofian reflektointiin. Hengellisyyden voidaan nähdä merkitsevän samaa, siten että se ulottuu myös uskonnollisuuden alalle.^{[2] [3]}

Hengellisyys voi viitata äärimmäiseen tai materiattomaan todellisuuteen,^[4] sisäiseen polkuun, joka mahdollistaa yksilön sisäisen voiman löytämisen, tai syvimpiin arvoihin ja merkityksiin, joiden mukaan ihmiset elävät.^[5]

Hengelliset riitit sisältävät usein rukoilua ja mietiskelyä, joiden tarkoitus on kehittää yksilön sisäistä elämää. Tällaiset harjoitukset johtavat usein kokemukseen yhteydestä suuremman todellisuuden kanssa tuottaen kokonaisvaltaisemman minän; toisten ihmisten tai yhteisön kanssa, luonnon tai kosmoksen kanssa, tai jumalallisen ulottuvuuden kanssa.^[6]

Hengellisyys on usein koettu inspiraation lähteenä tai suunnanantajana elämässä.^[7] Se voi käsittää uskon materiattomien todellisuuksien kanssa tai kokemuksia läsnäolosta tai luonnon transsendenttisesta luonteesta. Usein siihen liittyy ihmisen suhtautuminen yliluonnolliseen ja siten uskonnollinen ajattelu ja opit, mutta hengellisyyden paino on henkilökohtaisessa kokemuksessa. Hengellisyys on osa ihmisen maailmankatsomusta.

1. ↑ Korpinen, Taru & Jokela, Teresa: Hengellisyys osana psykiatrista hoitotyötä: Opas hoitohenkilökunnalle, s. 9. opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2022).
2. ↑ Valopaasi, Mirjam (toim.): Uskonnollisuus hoitotyön arjessa, s. 13. Tampere: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4156-9.
3. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
4. ↑ Ewert Cousins, preface to Antoine Faivre and Jacob Needleman, Modern Esoteric Spirituality, Crossroad Publishing 1992.
5. ↑ Philip Sheldrake, A Brief History of Spirituality, Wiley-Blackwell 2007 p. 1–2
6. ↑ Margaret A. Burkhardt and Mary Gail Nagai-Jacobson, Spirituality: living our connectedness, Delmar Cengage Learning, p. xiii
7. ↑ Kees Waaijman, Spirituality: forms, foundations,methods Leuven: Peeters, 2002 p. 1