Iivana Julma

Iivana Julma
Iivana IV. Arkeologi ja antropologi Mihail Gerasimovin hallitsijan kallon mukaan vuonna 1963 tekemä kasvorekonstruktio.
Venäjän tsaari
Valtakausi	16. tammikuuta 1547 – 28. maaliskuuta 1584
Kruunajaiset	16. tammikuuta 1547
Seuraaja	Fjodor I
Moskovan suuriruhtinas (Venäjän hallitsija)
Valtakausi	3. joulukuuta 1533 – 16. tammikuuta 1547
Edeltäjä	Vasili III
Syntynyt	25. elokuuta 1530 Moskova, Moskovan Venäjä
Kuollut	28. maaliskuuta 1584 (53 vuotta) Moskova, Moskovan Venäjä
Puoliso	Anastasia Romanovna Maria Temrjukovna Marfa Sobakina Anna Koltovskaja Anna Vasiltšikova Vasilisa Melentjeva Maria Nagaja
Lapset	Anna Maria Dmitri Ivan Jevdokia Fjodor I Vasili Dmitri Ivanovitš
Suku	Rurik
Isä	Vasili III
Äiti	Jelena Vasiljevna Glinskaja (1510–1538)
Uskonto	ortodoksi

Iivana Julma eli Iivana IV (ven. Ива́н IV Васи́льевич); (25. elokuuta 1530 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta – 28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova, Moskovan Venäjä) oli Moskovan ruhtinas vuosina 1533–1547 ja myöhemmin Venäjän ensimmäinen tsaari vuodesta 1547 aina kuolemaansa asti.^[1]

Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Ива́н Гро́зный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”hirmuista”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista. Venäläisessä traditiossa hänestä käytetään nimitystä Ivan Vasiljevitš isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan.^[1]

Iivana muistetaan parhaiten julmuudestaan ja vainoharhaisuudestaan, mutta hänen valtakaudellaan Venäjä myös laajeni huomattavasti; Moskovan Venäjä valloitti Kazanin, Astrahanin ja Siperian kaanikunnat ja Venäjästä tuli yksi maailman suurimmista valtioista. Toisaalta Iivana menestyi kehnosti Liivinmaan liittoa, Ruotsia, Tanskaa ja Puola-Liettuaa vastaan käymässään sodassa. Iivana oli hyvin väkivaltainen henkilö ja sitkeästi toistellun legendan mukaan surmasi poikansa ja perijänsä Ivanin. Tämän kuolema johti 20 vuotta myöhemmin Venäjää varhaiskeskiajalta saakka hallinneen Rurikin dynastian päättymiseen, koska Iivanan toinen poika ja seuraaja Fjodor I kuoli lapsettomana.

Venäjän myöhemmistä johtajista esimerkiksi Josif Stalin käytti Iivana Julman luonnetta ja saavutuksia historiallisena perusteluna julmalle hallinnolleen.^[2][3][4]

1. ↑ ^{a b} Isabel de Madariaga: Iivana Julma. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0.
2. ↑ Kristin Thompson: "Ivan the Terrible" and Stalinist Russia: A Reexamination. Cinema Journal, 1977, 17. vsk, nro 1, s. 30–43. doi:10.2307/1225468. ISSN 0009-7101. Artikkelin verkkoversio.
3. ↑ The Cult of Ivan the Terrible in Stalin's Russia. Palgrave Macmillan. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2023). en
4. ↑ Howard Amos: Russia falls back in love with Ivan the Terrible Politico EU. 31.10.2016. Axel Springer SE. Viitattu 4.3.2023.