Ijma

Ijmāʿ (arab. إجماع‎, ’ijmā‘) on arabiankielinen käsite, joka tarkoittaa yksimielisyyttä islamilaisen lain tulkinnassa.

Islamilaisen lain klassinen teoria katsoo, että Jumalan laki eli šaria perustuu neljään asiaan: Koraaniin, profeetan sunnaan, joka löytyy haditheista, uskovien yhteisön yksimielisyyteen sekä analogian (qiyas) käyttöön.^[1] Koraani pyhänä kirjana ja profeetan elämäntapa eli sunna koottuna haditheihin vastaavat rakenteeltaan juutalaisia esikuvia. Juutalaisuudessa laki perustuu Mooseksen kirjoittamaan pyhään kirjaan (Toora) ja Mooseksen sunnaan, joka on kirjattu halakha -kirjallisuuteen. Yksimielisyyden periaate ja analogiapäätelmät lakilähteinä on mahdollisesti saatu roomalaisesta oikeudesta.^[2] Joseph Schacht arvelee, että oppineiden yksimielisyyden periaatteelle esikuvan oli antanut roomalaisen lain käsite opinio prudentium.^[3]

1. ↑ Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1. Clarendon Press, 1950. ISBN 0-19-825357-5.
2. ↑ Schacht, 1950, s. 83, 99
3. ↑ Schacht 1982, s. 20