Irredentismi

Irredentismi (ital. irredentismo), tarkoittaa pyrkimystä liittää toiselle valtiolle kuuluvia alueita omaan valtioon – varsinkin alueita, joilla asuu samaa kansallisuutta, joka on oman valtion pää­kansallisuus.

Sanan syntyhistoria liittyy Italian laajenemispyrkimyksiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kun Italian kuningaskunta perustettiin vuonna 1861, jäi osa italiankielisistä alueista Itävalta-Unkarin haltuun. Noita alueita alettiin Italiassa kutsua nimellä L'Italia irredenta ("vapauttamaton Italia") [1] Niitä olivat erityisesti Etelä-Tiroli ja Istrian niemimaa, jotka ensimmäisen maailmansodan jälkeen liitettiinkin Italiaan, joskin suurin osa Istriaa annettiin toisen maailmansodan jälkeen Jugoslavialle. Myös Ranskan puolelle jäi italiankielisiä alueita, mutta niistä ei rohjettu tehdä kiistakysymystä, koska Ranska oli liian vahva vastustaja.

Suomessa kansallisesti perusteltu irredentismi oli vahvimmillaan itsenäisyyden alkuaikoina, kun itärajan takaisia karjalaisia alueita haluttiin liitettäväksi Suomeen. Nykyiset toiveet Karjalan palauttamisesta ovat puolestaan historiallisiin syihin perustuvaa irredentismiä.

Irredentismi johtaa usein vakaviin selkkauksiin. Esimerkkeinä tästä ovat olleet Pohjois-Irlannin levottomuudet, Falklandin sota, Bosnian sota ja Suomen lähialueen heimosodat. Muutamissa tapauksissa irredentistiset liikkeet ovat päättyneet siihen, että kiistellyn alueen väestö on karkotettu, esimerkiksi kreikkalaiset Vähä-Aasiasta vuonna 1922 ja sudeettisaksalaiset Tšekkoslovakiasta vuonna 1945.

Laajoja (joskus myös epärealistisen laajoja) irredentistisiä pyrkimyksiä ilmaistaan usein liittämällä valtion nimen eteen sana Suur, esimerkiksi Suur-Suomi, Suur-Italia, Suur-Saksa ja Suur-Serbia.

  1. Berggren ym. 2003, s. 533

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search