Irving Fisher

Irving Fisher
Irving Fisher
Henkilötiedot
Syntynyt	27. helmikuuta 1867 Saugerties, New York, Yhdysvallat
Kuollut	29. huhtikuuta 1947 (80 vuotta) New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Yalen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	Josiah Willard Gibbs, William Graham Sumner
Tutkimusalue	taloustiede, tilastotiede
Tunnetut työt	Fisherin yhtälö, hintaindeksit, velkadeflaatio, Phillipsin käyrä, rahailluusio, Fisherin separaatiolause
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Irving Fisher (27. helmikuuta 1867 – 29. huhtikuuta 1947)^[1] oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä, tilastotieteilijä, keksijä ja progressi­visti­nen yhteis­kunnallinen vaikuttaja. Hän oli Yhdysvaltain yksi ensimmäisistä uusklassisista taloustieteilijöistä, joskin hänen myöhempi tutkimuksensa velkadeflaatiosta on omaksuttu ennen kaikkea jälki­keynesi­läisessä koulu­kunnassa.^[2] Joseph Schumpeter kuvasi hänet "Yhdys­valtain kaikkien aikojen suurimmaksi talous­tieteilijäksi",^[3] ja samaa mieltä ovat myöhemmin olleet James Tobin^[4] ja Milton Friedman.^[5]

Fisher teki merkittäviä tutkimuksia utiliteettiteorian ja yleisen tasa­paino­teorian alalla.^[6][7] Hän oli myös yksi ensimmäisiä, joka tutki järjestelmällisti inter­temporaalista valintaa markkinoilla, mikä sai hänet kehittämään oman teoriansa pääomasta ja korkokannoista.^[4] Hänen tutkimuksensa rahan kvantiteettiteorian alalla pani alulle makro­talous­tieteellisen koulukunnan, joka tunnetaan monetarismina.^[8] Hän oli myös yksi ekonometrian uran­uurtajista^[9] ja kehitti hintaindeksien teoriaa. Hänen mukaansa ovat saaneet nimensä myös Fisherin yhtälö, Fisherin hypoteesi, kansainvälinen Fisher-ilmiö, Fisherin separaatiolause ja Fisherin markkinat.

Fisher oli kenties ensimmäinen ammatti­piirien ulko­puolellakin kuuluisaksi tullut talous­tieteilijä, mutta hänen maineensa kärsi pysyvän vahingon, koska hän oli juuri ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta väittänyt, että osakemarkkinat olivat saavuttaneet "pysyvästi korkean tason". Hänen myöhempi teoriansa velkadeflaatiosta 1930-luvun laman selityksenä samoin kuin hänen ehdotuksensa pankki­talletusten takaamisesta 100 prosentin käteis­varannolla sekä vaihto­ehtoisista valuutoista jäivät lähes vaille huomiota ja täysin Keynesin teorioiden varjoon.^[4] Fisherin maine uusklassisen talous­tieteen piirissä on myöhemmin palautunut varsinkin sen jälkeen, kun hänen työnsä löydettiin 1950-luvun lopulla,^[4][10][11] ja varsinkin sen jälkeen, kun velkainflaatio tuli yleisen huomion kohteeksi vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen.^[12]

1. ↑ Irving Fisher Archive for the History of Economic Thought. McMaster University. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 12.10.2016.
2. ↑ Steve Keen, J. E. Keen: ”Growth Theory”, The Elgar Companion to Post Keynesian Economics (2. painos), s. 271–277. Edward Elgar. ISBN 978-1-84980-318-2.
3. ↑ Joseph Schumpeter: Ten Great Economists from Marx to Keynes, s. 223. Oxford University Press, 1951.
4. ↑ ^{a b c d} James Tobin: Fisher, Irving (1867–1947). The New Palgrave Dictionary of Economics, 1987, s. 369–376. doi:10.1057/9780230226203.0581.
5. ↑ Milton Friedman: Money Mischief: Episodes in Monetary History, s. 37. Houghton Mifflin Harcourt, 1994. ISBN 0-15-661930-X.
6. ↑ George Stigler: The Development of Utility Theory. I. Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 4, s. 307–327. doi:10.1086/256962.
7. ↑ George Stigler: Journal of Political Economy, 1950, 58. vsk, nro 5, s. 373–396. doi:10.1086/256980.
8. ↑ J. Bradford DeLong: The Triumph of Monetarism?. Journal of Economic Perspectives, 2000, 14. vsk, nro 1, s. 83–94. doi:10.1257/jep.14.1.83.
9. ↑ ”Fisher, Irving”, Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 817. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
10. ↑ Jack Hirshleifer: The Theory of Optimal Investment Decisions. Journal of Political Economy, 1958, 66. vsk, nro 4, s. 329–352. doi:10.1086/258057.
11. ↑ Ben Bernanke: Essays on the Great Depression, s. 24. Princeton University Press, 2000. ISBN 0-691-01698-4.
12. ↑ Out of Keynes's shadow 12.2.2009. The Economist. Viitattu 12.10.2016.