Islamilainen filosofia

Islamilainen filosofia (arab. فلسفه أسلاميه ...falsafah isläämiah‎) eli falsafa laajassa mielessä tarkoittaa islamilaisessa maailmassa harjoitettua filosofiaa. Silloin sen edustajiin lasketaan myös siellä vaikuttaneet kristityt ja juutalaiset filosofit,[1] kuten Moses Maimonides (1135–1204) tai Saadia Gaon (882/892942). Useimmat filosofit olivat persialaisia. He kirjoittivat arabian lisäksi myös syyriaksi, hepreaksi ja persiaksi. [1]

Islamilainen filosofia sai alkunsa antiikin kreikkalaisen filosofian kääntämisestä arabiaksi 700-luvun lopulta alkaen. Filosofialla oli yhteyksiä varsinaisiin islamilaisiin tieteisiin, kuten koraaninselitykseen (tafsir), grammatiikkaan ja islamilaiseen laintulkintaan (fiqh).[2] Falsafan lähimmäksi keskustelukumppaniksi kehittyi kuitenkin islamilainen skolastinen tai dialektinen teologia eli kalam, joka oli alkanut kehityksensä jo aikaisemmin.[3] Toisin kuin filosofialla, kalamin lähtökohtana oli Jumalan ilmoitus, ja se käytti Aristoteleen filosofian tarjoamaa loogista päättelyä ilmoituksen ymmärtämiseksi ja mahdollisten ristiriitojen selvittämiseksi. [4] Islamilaisen filosofian klassinen kausi sijoittuu vuosiin 800–1200 suurimpana nimenään Avicenna (n. 980/990–1037), mutta filosofian harjoittaminen ei islamilaisesta maailmasta loppunut sen jälkeenkään.[5]

  1. a b Adamson, 2015, s. 1
  2. Adamson, 2015, s. 3
  3. Marmura, Michael E.: Keskiajan islamilainen filosofia ja antiikin perintö. Niin & näin, 2003, nro 2, s. 15–21. Artikkelin verkkoversio.
  4. "Kalam." The Oxford Dictionary of Philosophy. Oxford University Press, 1994, 1996, 2005. Answers.com 23 Aug. 2007. http://www.answers.com/topic/kalam
  5. Mattila, Janne: Myytti islamilaisen filosofian lopusta Suomen Lähi-idän instituutti.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search