Jesaja

Jesaja (hepr. ‏יְשַׁעְיָהוּ‎) oli juutalainen profeetta. Hän vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa.^[1][2] Jesaja palveli Juudaa ja Jerusalemia Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian päivinä.^[3] Kuninkaat Pekah ja Hosea hallitsivat Israelin pohjoista valtakuntaa, joka lakkasi olemasta 740 eaa., sinä aikana jona Jesaja palveli profeettana. Muita samaan aikaan toimineita profeettoja olivat Miika, Hoosea ja Oded. Ilmeisesti Jesaja aloitti profetoimisensa myöhemmin kuin Hoosea ja ennen Miikaa.^[4]

Jesajan julistuksen ytimenä oli Jahven pyhä majesteettisuus. Hän on kirjoittanut Vanhaan testamenttiin kuuluvan Jesajan kirjan. Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; näiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon Deuterojesaja, luvut 56–66 puolestaan Tritojesaja.

Jesajan käsikirjoitus 100 eKr. löydettiin vuonna 1947.^[1]

1. ↑ ^{a b} ”Jesaja”, Tietojätti 2000, s. 324. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
2. ↑ ”Jesaja”, Raamatun tietokirja II, s. 48. Otava, 1939.
3. ↑ Jes. 1:1
4. ↑ 2 Aik. 28:9; Hoos. 1:1; Miik. 1:1.