Jihad

Jihad [jihad t. džihad][1] (myös džihad tai dhihad[2], arab. جهاد‎, jihād) tarkoittaa Pyhää sotaa, jota käydään ei-muslimeita vastaan.[3] Islamilaisen selityksen mukaan sana on johdettu termistä mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon puolesta.[4]

Uskonsodan käsite ilmestyi islamiin 800-luvun alussa, jolloin kalifi al-Mamun nousi valtaan ja ensimmäiset islamista kertovat tekstit julkaistiin.[5] Profeetta Muhammedin elämäkerrasta, joka perustuu Ibn Ishaqin teokseen 760-luvulta, valtaosa kertoo Muhammedin sotaretkistä, joita oli yhteensä 65.[6] Se osoitti jihadin suurta merkitystä varhaisessa islamissa, missä sen tuloksena nähtiin islamilaisen suurvallan nopea syntyminen.[7] Ibn Ishaqin (k. 767) teos tekee selväksi, ettei maailmassa ollut mitään parempaa kuin taistella islamin, Jumalan ja hänen lähettiläänsä puolesta. [8] Muhammedin elämäkerran kirjoittanut arabisti Hans Jansen on arvellut, että Ibn Ishaqin elämäkerran sotaisa painotus kertoi siitä, että tarinat oli pääosin koottu arabikalifaatin sotilasleireistä.[8] Tähän viittaa myös Ibn Ishaqin oma biografia. Myöhemmin 800-luvulla julkaistuissa haditheissa jihad on esillä varsinkin kokoelmassa Sahih al-Bukhari. [9][10][11]

Muhammedin ja "neljän oikeaan johdetun kalifin" sotaretket islamin kulta-ajalla liitettiin uskonnolliseen perusteluun, joka teki ne oikeutetuiksi ja lupasi niihin osallistujille suoran pääsyn Paratiisiin.[12] Islamilaisessa perinteessä maailma on jaettu islamin alueeseen (dar al-islam) ja sodan alueeseen (dar al-harb). Jälkimmäinen tarkoittaa kaikkia niitä maita, jotka eivät ole alistuneet islamilaiseen lakiin vaikka kutsu (da'wa) on esitetty. Islam rauhan uskontona tarkoittaa, että muslimit tarpeellista väkivaltaa käyttäen kukistavat ”sodan alueen”. [13] islamilaisen valtion päämiehen eli kalifin velvollisuus on käydä sotaa tällaisia maita vastaan.[14] Rauha tulee, kun uskottomat on alistettu, ja he maksavat veroa muslimeille.[15][16][17] Historiallisesti islamilaisen valtion sodankäynti on aina ymmärretty jihadiksi eli sodaksi uskonnon puolesta. Sodat saattoivat olla valloitusyrityksiä tai pelkästään ryöstöretkiä, joissa tavoiteltiin sotasaalista.[18] Modernit jihadistijärjestöt kuten Isis käyvät jihadia hyökkäyssotana, jonka tavoitteena on islamilaisen kalifaatin perustaminen.

800-luvulta alkaen kootuissa hadith -kokoelmissa alkoi esiintyä myös jihad -käsitteen metaforinen käyttö. Sellainen oli "naisten jihad ", joka tarkoitti osallistumista pyhiinvaellukseen.[19] Suufilaisten uskonoppineiden keskuudessa syntyi jo 800-luvulla metafora "sisäisestä jihadista", joka oli taistelua ihmisen alempaa minää (nasf) vastaan.[20] Metaforaa "sisäisestä" tai "suuremmasta" jihadista yksilön henkisenä kamppailuna kehitti edelleen suufilainen mystikkofilosofi Al-Ghazali 1000-luvulla. Se ei tällöin tarkoittanut vain rauhanomaista toimintaa vaan saattoi yhtä hyvin liittyä sotilaallisen mielenlaadun kehittämiseen. [21] Keskiaikainen šariakäsikirja 1300-luvulta, Reliance of the Traveller, tuntee kuitenkin vain sotilaallisen jihadin.[4] Psykologinen "suurempi" jihad onkin noussut etualalle vasta nykyaikana. Jotkut uskonoppineet pitävät edelleen sitä epäaitona ja ymmärtävät jihadin aina pyhänä sotana.[22][10]

Nykyaikana rauhanomaisempaan islamin tulkintaan sitoutuneet oppineet katsovat, että aseellinen jihad on oikeutettua vain puolustussotana, ja esimerkiksi ryöstöretket ovat islamin vastaisia.[23][24] Suomalainen arabisti Jaakko Hämeen-Anttila on pitänyt islamia aina vahvasti rauhan uskontona.[25] Suhteessa jihadin tulkintaan islam on monimuotoinen ja sisältää vastakkaisia näkemyksiä.

  1. Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008
  2. Pienehkö sivistyssanakirja, j-alkuiset sanat www.jkorpela.fi. Viitattu 5.4.2024.
  3. Translation and Meaning of جهاد Almaany English Arabic Dictionary.
  4. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 599 o9.0. amana publications, n. 1386 / 2017.
  5. Cook. D.: Understanding jihad, s. 35. University of California Press, 2005.
  6. Ibn Hisham, 1999; Ibn Ishaq, 1955
  7. David Cook, 2005, s. 13
  8. a b Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 20. Verlag C.H. Beck, 2008.
  9. The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Search Results: jihad. sunnah.com.
  10. a b Diane Morgan: Essential Islam: A Comprehensive Guide to Belief and Practice, s. 87−88. Santa Barbara: ABC-CLIO, 2010. ISBN 0-313-36025-1.
  11. `Abdul-`Aziz ibn Baz: Hadiths on the Merits of Jihad OnIslam.net. Viitattu 10.8.2014.
  12. Javier Albarrán: [https://www.middleeastmedievalists.com/wp-content/uploads/2018/11/UW-26-Albarran.pdf The Jihād of the Caliphs and the First Battles of Islam: Memory, Legitimization and Holy War, from Cordoba to Tinmal] Al-ʿUṣūr al-Wusṭā 26: 113-150. 2018.
  13. Reliance of the Traveller, 2017, s. 602 (o9.8) ja 946 (w4.5)
  14. Goldziher, Ignaz: Introduction to Islamic Theology and Law, s. 102. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1981.
  15. Reliance of the Traveller, 2017, s. 602 (o9.8)
  16. Sayyid Qutb: Was Islam spread by the sword? Islam Question and Answer. 31.7.2003. (englanniksi)
  17. Muslimiveljeskunnan pääteoreetikko Sayyid Qutb tiivisti asian seuraavasti: ”Kyllä, se on rauhan uskonto, mutta siinä mielessä, että islam pelastaa ihmiskunnan palvomasta ketään muuta kuin Allahia ja alistaa kaikki kansat Jumalan määräysvaltaan.”
  18. Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796-1031. Wiley, 2014.
  19. Sahih al-Bukhari, Vol. 4, Book 52, Hadith 127: Fighting for the Cause of Allah (Jihaad) The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  20. Cook, 2005, 35
  21. Cook, 2005, 37; Hämeen-Anttila, 2012, s. 97
  22. The Greater Jihad controversy 2009. BBC Religions. Viitattu 10.8.2014.
  23. Majid Khadduri: The Law of War and Peace, s. s. 36 a.. .
  24. Ahmed Al-Dawoody.: The Islamic Law of War: Justifications and Regulations, s. 80. Palgrave Macmillan, 2011.
  25. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 158. Otava, 2012.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search