Juhana Maaton

Juhana Maaton
Juhana Maaton 1900-luvun alun historiankirjassa.
Englannin kuningas
Valtakausi	27. toukokuuta 1199 – 19. lokakuuta 1216
Kruunajaiset	27. toukokuuta 1199
Edeltäjä	Rikhard Leijonamieli
Seuraaja	Henrik III
Syntynyt	24. joulukuuta 1166 Beaumont Palace, Oxford
Kuollut	19. lokakuuta 1216 (49 vuotta) Newark-on-Trent
Hautapaikka	Worcesterin tuomiokirkko
Puoliso	Isabella, Gloucesterin kreivitär (vih. 1189; k. 1199) Isabella, Angoulêmen kreivitär (vih. 1189)
Lapset	Henrik III Rikhard, Cornwallin jaarli Joan, Skotlannin kuningatar Isabella Eleanor, Pembroken kreivitär Rikhard FitzRoy Joan, Walesin leidi
Suku	Plantagenet/Anjou
Isä	Henrik II
Äiti	Eleonoora Akvitanialainen

Juhana (24. joulukuuta n. 1166 Beaumont Palace, Oxford – 18./19. lokakuuta 1216 Newark-on-Trent), joka yleisesti tunnetaan nimellä Juhana Maaton (engl. John Lackland, ransk. Jean Sans Terre), oli Englannin kuningas vuodesta 1199 kuolemaansa asti. Hän oli myös Normandian herttua (1199–1204), Mainen kreivi (1199–1203) ja Akvitanian herttua (1199–1216). Juhana oli Henrik II:n poika ja edellisen kuninkaan Rikhard I Leijonamielen nuorempi veli. Lisänimi Maaton juontui siitä, että lukuisten vanhempien veljiensä jäljiltä Juhanalle ei ollut jäänyt perintömaata isältään.

Juhanaa on pidetty arvostetun edeltäjänsä vastakohtana, saamattomana julmurina, mutta varsinkin erityinen julmuus edeltäjään nähden saattaa olla aikansa historioitsijoiden, erityisesti Roger Wendoverilaisen liioittelua. Ei ole juuri todisteita siitä, että Juhana olisi ollut edeltäjäänsä julmempi tai häikäilemättömämpi.^[1] Kirkonmies Rogerin tekstissä kuvastuu se, että Juhana ei useinkaan toiminut kirkon haluamalla tavalla.^[2]

Juhanan hallitsijakausi sujui onnettomasti, sillä hän menetti Kanaalin takaiset kuningaskunnan omistukset Normandiassa ja Anjoussa ja yrittäessään ottaa niitä takaisin kärsi pahan tappion Bouvinesin taistelussa. Alueiden menetys merkitsi, että kuningaskunta, joka normanniajoista asti oli ollut ranskalais-englantilainen, oli nyt selkeästi saarivaltio, joskin Englannin kuninkaalla oli edelleen vähäisiä omistuksia nykyisessä Ranskassa.^[2]

1. ↑ Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan: Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0.
2. ↑ ^{a b} Pelle Stampe: Englannin ilkein hallitsija. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 5, s. 45–47. Bonnier. ISSN 0806-5209.