Kalmarin unioni

Kalmarin unioni Kalmarunionen (norjaksi, ruotsiksi, tanskaksi) Kalmarsambandið (islanniksi) Kalmar unioni (grönlanniksi) Kalmarsamveldið (fääriksi) Unio Calmariensis (latinaksi)
1397–1523
lippu vaakuna
Kalmarin unioni noin vuonna 1400.
Valtiomuoto	personaaliunioni
Monarkki	Ensimmäinen: Margareeta I (1387–1412) Viimeinen: Kristian II (1513–1523)
Pääkaupunki	Roskilde (1397–1416) Kööpenhamina (1416–1523)
Uskonnot	roomalaiskatolisuus
Historia
– Kalmarin unioni perustettiin	17. kesäkuuta 1397
– Engelbrektin kapina	1434–1436
– Tukholman verilöyly	7.–10. marraskuuta 1520
– Kustaa Vaasa Ruotsin kuninkaaksi	6. kesäkuuta 1523
– Kalmarin unioni purettiin	1523
Viralliset kielet	tanska, muinaisruotsi, norja
Kielet	islanti, fääri, norni, saksa, suomi, saamelaiskielet, grönlanti, karjala
Valuutta	markka, äyrityinen, penning
Edeltäjät	Norja  Ruotsi Tanska
Seuraajat	Ruotsi  Skotlannin kuningaskunta  Tanska-Norja
Infobox OK

Kalmarin unioni oli vuosina 1397–1523 Pohjoismaissa sijainnut Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakuntien muodostama personaaliunioni. Personaaliunionissa jäsenvaltakunnat säilyttivät omat lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen hallitsija. Kalmarin unionin alueisiin kuuluivat myös Färsaaret, Grönlanti, Islanti, suuri osa Suomea, pieni osa Pohjois-Saksaa sekä Shetlanti ja Orkneysaaret, jotka siirtyivät 1470-luvulla Skotlannin hallintaan.