Kanadan provinssit ja territoriot

Kanada on kymmenen provinssin ja kolmen territorion liittovaltio. Maan vuonna 1867 säädetty hallitusmuoto antaa provinsseille laajemman toimivallan ja oikeudet kuin territorioille, joita liittovaltion hallitus ohjaa.

Ontario, Quebec, New Brunswick ja Nova Scotia olivat Kanadan ensimmäiset provinssit, kun brittien pohjoisamerikkalaiset siirtokunnat yhdistyivät liittovaltioksi 1. heinäkuuta 1867, ja alkoivat vähitellen tulla riippumattomammaksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Seuraavina kuutena vuotena Manitoba, Brittiläinen Kolumbia ja Prinssi Edwardin saari liittyivät maan provinsseiksi.

Hudson's Bay Company piti hallinnassaan suurta osaa läntisestä Kanadasta vuoteen 1870 saakka, jolloin alue siirtyi Kanadan hallitukselle muodostaen osan Luoteisterritorioista. 1. syyskuuta 1905 60° leveyspiirin etelänpuoleinen osa Luoteisterritorioista jakautui Albertaksi ja Saskatchewaniksi.

Vuonna 1869 Newfoundland päätti äänestyksessä pysyä brittiläisenä territoriona, koska alueella epäiltiin keskisen Kanadan olevan hallitsevassa asemassa verotukseen ja talouteen liittyvissä asioissa. Vuonna 1907 Newfoundland ja Labradorista tuli dominio, mutta vuonna 1933 alueen hallitus kaatui, ja toisen maailmansodan aikana Kanada huolehti sen puolustuksesta. Sodan aikana Newfoundlandin asema oli keskustelun kohteena, ja pienellä äänten enemmistöllä Newfoundland ja Labradorin asukkaat äänestivät kansanäänestyksessä liittovaltioon liittymisen puolesta vuonna 1948. 13. maaliskuuta 1949 siitä tuli Kanadan kymmenes provinssi.