Kansainvaellusaika

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Kansainvaellusaika on keskiaikaa edeltänyt ajanjakso, jolloin useat kansat lähtivät liikkeelle asuinsijoiltaan. Manner-Euroopassa kansainvaellusaika ajoitetaan yleensä noin vuosiin 380–470 jaa. Rooman valtakunnan loppuvaiheilta keskiajan alkuun ja Pohjoismaissa vuosiin 400–550 jaa.

Kansainvaellusajan alkuna on joskus pidetty manner-Euroopassa hunnien hyökkäystä länteen vuonna 375 ja loppuna Länsi-Rooman viimeisen keisarin syrjäyttämistä vuonna 476. Kansainvaellusaika vastaa ajallisesti ja sisällöltään jossakin määrin käsitettä myöhäisantiikki. Kansainvaellusaika on perinteisesti kuvattu barbarian, sivistymättömyyden ja sekasorron täyttämänä synkkänä kautena. Sotaisa ja rauhaton kyseinen aikakausi epäilemättä olikin, mutta nykyinen historiankirjoitus pitää tätä perinteistä kuvaa kansainvaellusajasta yksipuolisena ja turhan lohduttomana^{kenen mukaan?}.

Kansainvaellusaikana useat eri väestöryhmät (”kansat”) lähtivät liikkeelle aiemmilta asuinsijoiltaan ja muuttivat eri alueiden väestöllisiä ja poliittisia olosuhteita. Liikehdinnässä oli mukana muun muassa germaaneja ja slaaveja sekä turkinsukuisia ja iraanisia kieliä puhuneita väestöjä. Väestöjen liikehdintä kohdistui Euraasian aroilta sekä Keski- ja Pohjois-Euroopasta kohti Rooman valtakuntaa, joka ei pystynyt enää puolustamaan rajojaan ja ylläpitämään keskushallintoa. Liikkuneet väestömassat eivät olleet kovin suuria: lähinnä kyse oli pienistä mutta iskukykyisistä sotajoukoista, jotka toisinaan kuljettivat mukanaan myös naisia ja lapsia.

Germaanien levittäytyminen Britteinsaarilla ja slaavien levittäytyminen Keski- ja Itä-Euroopassa jättivät pysyvän vaikutuksen.