Kansandemokratia

Kansandemokratia tai kansantasavalta on marxilais-leniniläisten puolueiden hallitsemissa valtioissa käytetty hallintomuoto. Nimitys kansandemokratia sisältää ajatuksen, että järjestelmä eroaa porvarillisesta demokratiasta. Ideologian mukaan valta oli työväenluokan eli ns. proletariaatin. Tällöin valtio on ”koko kansan valtio”, koska porvaristo luokkana on hävinnyt. Tällöin ei enää ole tarvetta porvarilliselle demokratialle, jonka Vladimir Lenin näki kaikkein tehokkaimpana diktatuurin muotona, joka alistaa työväenluokkaa, puolustaa porvaristoa ja antaa etuoikeuksia porvaristolle riistäjäluokkana.^[1]

Yhteistä kansandemokratioille on demokraattiseen sentralismiin perustuva yksipuoluejärjestelmä ja kommunistisen puolueen johtoasema. Kansandemokratioita nimitettiin kommunistisiksi tai sosialistisiksi valtioiksi. Vaaleissa ehdokkaat ovat kommunistisen puolueen jäseniä tai vähintäänkin sen hyväksymiä. Kommunistipuolueen ohella saattaa olla epäitsenäisiä apupuolueita, esimerkiksi talonpoikien puolue. Itäblokin kansandemokratioiden kommunistihallitukset kaatuivat vuonna 1989. Lopullisesti itäblokki hajosi Neuvostoliiton hajottua 26. joulukuuta 1991.^[2]

Kansandemokratiaa usein epäillään länsimaissa siitä nurinkurisesta kysymyksestä johtuen, että kuinka totalitarismi voi turvata demokratian. Kysymys johtuu siitä että länsimaissa totalitarismi-käsitteen luomisesta lähtien se ja demokratia mielletään toisilleen vastakkaisiksi. Amerikkalaisessa propagandassa tämä yhteensovittamisen vaikea kysymys kierretään keskittymällä vapaudesta puhumiseen ja yksilönvapautta kerrotaan uhkaavan autoritäärisyys, joka on oikeammin sitä että yleisellä edulla on ylipäätään puolustusta. Esimerkiksi Kiinan ’autoritäärinen’ kansandemokratia on Kiinan hallinnon mukaan demokratia. Yhdysvalloissa se kuitenkin mielletään ’kansandemokraattiseksi diktatuuriksi’.^[3]

1. ↑ https://en.internationalism.org/ir/100_theses.htm
2. ↑ Visuri, s. 284–288
3. ↑ https://cnn.com/cnn/2021/12/08/china/china-us-democracy-summit-mic-intl-hnk