Kapetingit

Kapetingit (ransk. Les Capétiens, virallisesti maison de France) on Euroopan vanhin ja laajin hallitsijasuku. Se on hallinnut Ranskaa vuosina 987–1792 ja 1815–1848 sekä useita muita Euroopan maita.

Kapetingit muodostivat kolmannen ranskalaisen dynastian merovingien ja karolingien jälkeen.^[1]

Dynastian yleisesti käytetty (vaikkakin epävirallinen) nimi Les Capetiens tulee sen kantaisäksi katsotulta ensimmäiseltä hallitsijalta Hugo I:ltä, jota kutsuttiin lisänimellä Capet hänen käyttämänsä kaavun mukaan. Jo ennen Hugo Capet’ta oli kaksi suvun jäsentä kuitenkin ollut Ranskaa edeltäneen Länsi-Frankian hallitsijana, Eudes I (hallitsijana 888–898) ja Robert I (hallitsijana 922–923). He hallitsivat kahden karolingihallitsijan välissä. Hugo Capet’n edeltäjiä kutsuttiin Robertien-dynastiaksi.

Vuonna 987 tapahtuneesta Hugo Capet’n valinnasta ja voitelusta frankkien kuninkaaksi kapetingien dynastia hallitsi Ranskaa keskeytyksettä vuoteen 1792 eli Ranskan vallankumoukseen saakka. Kapetingien dynastian kausi Ranskan kuninkaina jaetaan kolmeen jaksoon. Suoraa kapetingien dynastiaa (888–1328) seurasivat Valois-suku (1328–1589) ja Bourbon-suku (1589–1792, 1814, 1815–1830).^[1] Lisäksi vuosina 1830–1848 hallinnut Orléans-suku oli osa Bourbon-sukua.

Ranskan lisäksi suvun jäsenet ovat hallinneet valtaistuimia monissa muissa maissa: Latinalaisessa keisarikunnassa, Espanjan, Portugalin, Sisilian, Napolin, Navarran, Unkarin, Puolan, Etrurian ja Molempain Sisiliain kuningaskunnissa, Luxemburgin suurherttuakunnassa, Andorran herrakunnassa (tuleva ruhtinaskunta) sekä Burgundin, Parman ja Luccan herttuakunnista. Espanjassa ja Luxemburgissa suvun jälkeläiset ovat yhä valtaistuimella.

1. ↑ ^{a b} Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 893. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.