Kielisukulaisuus

Kielisukulaisuus määritellään kielihistoriassa niin, että samasta kantakielestä polveutuvat kielet ovat sukukieliä. Esimerkiksi suomen ja viron oletetaan kehittyneen kantasuomesta, ja vastaavasti esimerkiksi englanti, saksa ja ruotsi ovat kehittyneet kantagermaanista.

Kielet, jotka ovat sukua keskenään, muodostavat yhdessä kielikunnan. Kielikunta voi jakautua alakielikuntiin, joitten jäsenkielet ovat vielä läheisempää sukua keskenään. Esimerkiksi suuri indoeurooppalainen kielikunta muodostuu useista pienemmistä kielikunnista (slaavilainen kielikunta, iranilainen kielikunta jne.) sekä ”irrallisista” kielistä, jotka ovat selvästi indoeurooppalaisia mutta joilla ei ainakaan nykyään ole lähisukulaisia (albania, armenia, kreikka).