Kihti

Kihti
Akuutti kihtikohtaus vasemmassa jalkaterässä.
Luokitus
ICD-10	M10
ICD-9	274.00-274.1-274.8-274.9
OMIM	138900
MedlinePlus	000422
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Kihti on sairaus, jossa virtsahappoa kertyy liikaa elimistöön.^[1] Sairauden syynä voi olla virtsahapon aineenvaihdunnan häiriö tai munuaisten toiminnan heikentyminen, jolloin uraatit eli virtsahapon suolat eivät pääse virtsaan vaan kertyvät elimistöön.

Puriinia sisältävät ruuat kiteyttävät virtsahappoa ja lisäävät tulehdusriskiä. Tutkimusten mukaan erityisesti eläinperäinen, puriinia sisältävä ravinto on haitallista.^[2] Erityisen runsaina puriinilähteinä mainitaan mm. anjovis, sardiini, silli, tietyt sisäelimet, riistaliha ja äyriäiset.

Kihdin ensioireena on yleensä yöllä alkava nivelkipu isovarpaan tyvessä. Sen aikana koko varvas muuttuu punoittavaksi, kuumaksi ja aristavaksi. Oireen yleensä laukaisee tietty ruoka-aine, alkoholin käyttö, runsas ateriointi tai vamma.

Tulehdus häviää runsaassa viikossa, mutta se uusiutuu ja leviää alaraajojen muihin niveliin, jos sairautta ei huomata ja hoitoa aloiteta. Pitkäaikainen kihti muodostaa ihonalaisia virtsahappokertymiä jänteisiin ja rustoihin.

Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan kihdillä tai lähinnä elimistöön kertyvällä, sitä aiheuttavalla virtsahapolla saattaa olla dementiaa ehkäisevä vaikutus. Britanniassa vuosina 1995–2013 tehdyssä tutkimuksissa ilmeni, että kihtipotilaiden riski sairastua Alzheimerin tautiin oli 24 prosenttia pienempi kuin vertailuryhmällä. Tutkimuksesta kertoi brittiläinen reumatautien tieteellinen julkaisu Annals of the Rheumatic Diseases.^[3]

Kihti todetaan tutkimalla nivelnestettä, ja sitä hoidetaan lääkkeillä ja ruokavaliomuutoksilla.

Anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa (ATC) kihtilääkkeinä käytetään seuraavia eri tavoin vaikuttavia lääkeaineita:

• Virtsahapon muodostumista estävät valmisteet:
  • Allopurinoli
  • Tisopuriini
  • Febuksostaatti
• Virtsahapon eritystä lisäävät valmisteet:
  • Probenesidi
  • Sulfiinipyratsoni
  • Bentsbromaroni
  • Isobromindioni
• Virtsahappometaboliaan vaikuttamattomat valmisteet:
  • Kolkisiini
  • Sinkofeeni
• Muut kihtilääkkeet:
  • Uraattioksidaasi
  • Peglotikaasi

1. ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
2. ↑ Choi H, Atkinson K, Karlson E, Willett W, Curhan G: Purine-rich foods, dairy and protein intake, and the risk of gout in men. N Engl J Med, 2004. (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ Kihti voi torjua Alzheimerin taudin riskiä. Helsingin Sanomat, 5.3.2015, s. A31. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.3.2015.