Klassinen liberalismi

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi
n k m

Klassinen liberalismi on liberalistinen poliittinen aate, jonka ytimessä ovat yksilönvapaudet, yksityisyrittäjyys, vapaa markkinatalous sekä valtion roolin minimointi.^[1]

Liberalismi terminä itsessään juontaa juurensa latinan kielen sanasta liber, jolla tarkoitettiin "vapauden filosofiaa" eli ihmisen vapautta ja sen edistämistä.^[1] On myös olemassa tutkijoita, joiden mielestä klassinen liberalismi ja konservatismi ovat hyvin samankaltaisia aatesuuntia. Richard Hudelson esittää kirjassaan Modern Political Philosophy, että klassinen liberalismi muistuttaa enemmänkin sitä, mitä Yhdysvalloissa nykyään kutsutaan konservatismiksi.^[2] Klassisen liberalismin tavoin konservatismi hyväksyy markkinatalouden, vapaan yrittäjyyden, perustuslaillisen hallitusvallan, sekä vastustaa kollektivismia ja valtiojohtoisuutta.^[1] Klassinen liberalismi eroaa kuitenkin olennaisesti konservatismista. Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä Friedrich von Hayek, jota voidaan pitää yhtenä ihmiskunnan historian merkittävimmistä klassisen liberalismin edustajista, toteaa kirjassaan Why I Am Not a Conservative, että konservatiivien yhteiskunnallista ajattelua kahlitsevat muutosvastarinta ja -pelko, perinteiden liiallinen kunnioitus sekä kyvyttömyys ymmärtää taloutta.^[1][3] Hayek myös rinnasti oikeistokonservatiivit korporatisteihin, jotka ovat ennemminkin vain toinen valtiojohtoisuuden muoto sosialistisia periaatteita peräänkuuluttavien rinnalla, eikä sillä ole niinkään tekemistä markkinatalouden vapaaehtoisen vaihdannan kanssa.^[1]

Klassisen liberalismin synty liittyy teolliseen vallankumoukseen ja kapitalismin nousuun. Hayekin ohella myös toista itävaltalaista taloustieteilijää, Ludwig von Misesia, voidaan pitää klassisen liberalismin merkittävänä puolestapuhujana. Misesin mukaan esikapitalistisella aikakaudella ei ollut markkinoita, vaan kartanot ja tilat tuottivat hyödykkeitä myynnin sijaan pääosin omaan käyttöönsä, ja valtio takasi yrityksille monopoliaseman.^[1][4] Tälle aikakaudelle olikin tunnusomaista kilpailun kieltäminen. Klassisen liberalismin vaikutus on ollut niin laaja-alaista, että suurin osa länsimaista katsotaan nykyään liberaalidemokratioiksi, vaikka vastoin klassisen liberalismin ihannetta "liberaaleina" itseään pitävissä valtioissa julkisen talouden osuus kansantaloudessa on kasvanut lähes poikkeuksetta jatkuvasti.^[1] Alun perin liberalismin klassinen aatesuunta tarjosikin tilaisuuden tarkastella valtion järkevää roolia, sen kohtuullista kokoa ja tarkasti rajattuja tehtäviä yhteiskunnassa uudelleen. Ludwig von Mises luonnehti klassista liberalismia seuraavalla tavalla:

"Liberalismi ei ole poliittinen oppi, johon puolueet voisivat saada yksinoikeuden. Se ei ole uskonto, koska siihen ei liity mitään mystistä. Se ei ole maailmankuva, koska sen tavoitteena ei ole ylittää ihmisen järkeä eikä tietoisuutta. Se ei ole erityisintressi, koska se ei tavoittele mitään, mitä ei voitaisi antaa samalla kaikille muille. Liberalismi on oppi ihmisten keskinäisistä suhteista todellisessa yhteiskunnassa. Se ei lupaa mitään, mitä ei saataisi aikaan yhteiskunnassa. Se yrittää antaa ihmisille vain yhden asian, aineellisen hyvinvoinnin rauhanomaisena ja häiriöttömänä prosessina ja poistaa kipua ja kärsimystä aiheuttavat ulkoiset tekijät siinä määrin kun se on mahdollista yhteiskunnallisille instituutioille."

- Ludwig von Mises (1927)^[4]

1. ↑ ^{a b c d e f g} Risto Harisalo ja Ensio Miettinen: Klassinen liberalismi, s. 16–45, 57–71. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala: Tampere University Press, 1997. ISBN 951-44-4119-2.
2. ↑ Richard Hudelson: Modern Political Philosophy, s. 37–38. M.E. Sharpe, 1999. ISBN 9781317464594. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.1.2018). en
3. ↑ Friedrich Hayek: Why I Am Not a Conservative, s. 1–13. The Constitution of Liberty. The University of Chicago Press, 1960. Teoksen verkkoversio.
4. ↑ ^{a b} Ludwig von Mises: Liberalism: In the Classical Tradition. Saksankielinen alkuperäisteos vuodelta 1927, käännetty englanniksi Ralph Raicon toimesta vuonna 1985. Irvington, NY: The Foundation for Economic Education, 1985. Teoksen verkkoversio.