Klassismi

Klassismi eli uusklassismi (vanh. klassisismi, uuslat. classicismus, lat. classis ’luokka’) on barokin ja rokokoon jälkeen syntynyt taidesuuntaus, joka vaikutti 1700- ja 1800-luvuilla. Sillä tarkoitetaan yleensä Rooman ja klassisen antiikin Kreikan taiteen ja kirjallisuuden pitämistä esikuvana.^[1] Klassismi syntyi vastineeksi barokille, jonka muotojen koristeellisuudesta ja ylenpalttisuudesta haluttiin pyrkiä yksinkertaisuuteen, tasapainoon ja luonnollisuuteen.^[2]

Kirjallisuudessa klassismin ajanjaksona pidetään 1600-lukua ja 1700-luvun alkua. Kirjallisuudessa klassismi pyrki myös muodon ja sisällön harmoniaan sekä ilmaisun selkeyteen.^[3] Klassismin keskus oli tuolloin Ludvig XIV:n Ranska, jossa suuntaus keskittyi erityisesti salonkeihin ja hoviin. Klassismi ihannoi antiikin kirjallisuutta, jonka pohjalta pyrittiin laatimaan säännöt eri kirjallisuudenlajeille.^[1]

1. ↑ ^{a b} Rantala, Turtia: Otavan kirjallisuustieto. Helsinki, Otava, 1990.
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kasikirja ei löytynyt
3. ↑ Vartiainen: Kirjallisuuden länsimaista historiaa. Gummerus, Jyväskylä 2002.