Kolmikymmenvuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota
Myötäpäivään ylävasemmalta: Prahan defenestraatio (23. toukokuuta 1618); Kustaa Adolfin kuolema Lützenin taistelussa (16. marraskuuta 1632); hollantilaisia sotalaivoja ennen taistelua (21. lokakuuta 1639); Rocroin taistelu (19. toukokuuta 1643).
Päivämäärä: 23. toukokuuta 1618 – 15. toukokuuta 1648 Paikka: Eurooppa Lopputulos: Westfalenin rauha Vaikutukset: Katolisuuden heikentyminen Pohjois-Euroopassa Protestanttisuuden hävittäminen Habsburgien alueilla Espanja tunnusti Alankomaiden itsenäisyyden Alankomaat tunnusti espanjalaisen hallinnon eteläisissä Alankomaissa Ranskan ja Ruotsin suurvalta-aseman nousu Feodalismin heikentyminen Euroopassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajautuminen Väestökato Euroopassa
Osapuolet
Böömin kuningaskunta (1618–1620)  Tanska-Norja (1625–1629)  Ruotsi (vuodesta 1630) Ranskan kuningaskunta (vuodesta 1635)  Yhdistyneet provinssit  Englannin kuningaskunta (1625–1630)  Skotlannin kuningaskunta (1625–1638) Saksin vaaliruhtinaskunta Braunschweig-Lüneburgin herttuakunta Transilvanian ruhtinaskunta Tukijoina:  Osmanien valtakunta Moskovan Venäjä	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta  Espanja  Itävallan arkkiherttuakunta  Tanska-Norja (1643–1645) Baijerin vaaliruhtinaskunta Tukijoina:  Puola-Liettua
Komentajat
Fredrik V Heinrich Matthias von Thurn Kristian IV Kustaa II Aadolf † Axel Oxenstierna Johan Banér Lennart Torstensson Carl Gustaf Wrangel Alexander Leslie Ludvig XIII kardinaali Richelieu kardinaali Mazarin Louis II Condé Henri Turenne Morits Oranialainen Fredrik Henrik Oranialainen Maarten Tromp Juhana Yrjö I Bernhard Weimar	Ferdinand II Ferdinand III Albrecht von Wallenstein † Johann Tilly † Maksimilian I

Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa vuosina 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.

Yleisen tuhon, etenkin Keski-Euroopassa, lisäksi sodan seurauksia olivat Saksan jakaantuminen hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, Portugalin irtaantuminen Espanjasta, Ruotsin suurvalta-asema-ajan alku ja Ranskan tuleminen Manner-Euroopan johtavaksi suurvallaksi.

Vuonna 1648 solmitun Westfalenin rauhan julistuksia on pidetty nykyaikaisten suvereenien valtioiden alkuna.^[1] Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat, ja valtion kansalaisuutta alettiin pitää tärkeimpänä asiana lainkäytön kannalta. Ennen tärkeämpiä olivat olleet monet limittäiset poliittiset ja uskonnolliset velvoitteet.

1. ↑ Steven Patton: The Peace of Westphalia and it Affects on International Relations, Diplomacy and Foreign Policy (pdf) The Histories, Volume 10, Issue 1, Article 5. 2019. Lasalle University. Viitattu 1.4.2022. (englanniksi)