Konstantinus Suuri

Konstantinus Suuri
Konstantinus Suurta esittävän patsaan pää 300-luvulta.
Rooman keisari
Valtakausi	25. heinäkuuta 306 – 22. toukokuuta 337
Edeltäjä	Constantius I Chlorus
Seuraaja	Konstantinus II, Constans ja Constantius II
Syntynyt	27. helmikuuta 272 tai 273 Naissus, Moesia, Rooman valtakunta
Kuollut	22. toukokuuta 337 (65 vuotta) Nikomedeia, Bithynia, Rooman valtakunta
Puoliso	Minervina Fausta
Lapset	Konstantinus II Constans Constantius II Constantina Helena
Suku	Konstantinus
Isä	Constantius I Chlorus
Äiti	Helena

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Jeesus Kristus Syntymä Ristiinnaulitseminen Ylösnousemus
Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Evankeliumi Raamatun kaanon
Teologia Jumala Kolminaisuus Isä Poika Pyhä Henki Apologetiikka Kaste Kirkko Kristologia Lähetystyö Pelastus Uskontunnustus
Historia Aikajana Apostolit Pietari Paavali Maria Varhaiskristillisyys Kirkkoisät Konstantinus Kirkolliskokoukset Augustinus Suuri skisma Ristiretket Akvinolainen Uskonpuhdistus Luther
Tunnustuskunnat Läntinen Katolinen Protestantismi Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Kalvinismi Evankelikalismi Pyhitysliike Luterilaisuus Metodismi Helluntaiherätys Itäinen Idän katoliset kirkot Ortodoksinen kirkko Orientaaliortodoksiset kirkot Restorationismi Jehovan todistajat Myöhempien aikojen pyhien liike Ykseyshelluntailaisuus
Muuta aiheesta Jumalanpalvelus Kirkko Kirkkovuosi Taide Kritiikki Ekumenia Musiikki Rukous Saarna Symbolit
Kristinuskon teemasivu
n k m

Konstantinus I (lat. Flavius Valerius Constantinus, m.kreik. Κωνσταντῖνος, 27. helmikuuta n. 272 Naissus, Moesia, Rooman valtakunta – 22. toukokuuta 337 Nikomedeia, Bithynia, Rooman valtakunta^[1], tunnetaan usein nimellä Konstantinus Suuri) oli Rooman keisari vuosina 306–337.^[2] Hänen isänsä oli Rooman armeijan sotapäällikkö Flavius Constantius, joka kohosi myöhemmin tetrarkia-järjestelmän aikana yhdeksi valtakunnan neljästä keisarista. Hänen äitinsä Helena puolestaan oli vaatimattomista oloista tullut kreikkalainen. Nuoruudessaan Konstantinus palveli menestyksekkäästi keisarien Diocletianus ja Galerius sotaväessä taistellen itäisissä provinsseissa barbaareja ja Sassanidien Persiaa vastaan ennen kuin siirtyi vuonna 305 länteen taistelemaan isänsä alaisuuteen Britanniaan. Isän kuoltua armeija julisti Konstantinuksen uudeksi keisariksi Eboracumissa (York). Käytyään sisällissotaa valtakunnan hallinnasta keisari Maxentiusta ja keisari Liciniusta vastaan Konstantinus kukisti kilpailijansa ja vakiinnutti valtansa Rooman ainoana keisarina vuoteen 324 mennessä.

Keisarina Konstantinus toteutti mittavia hallinnollisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja sotilaallisia uudistuksia valtakunnan vahvistamiseksi. Hän uudisti imperiumin hallinnon erottamalla siviili- ja sotilashallinnon toisistaan ja otti käyttöön inflaation torjumiseksi soliduksen, uuden kultarahan, joka vakiintui rahatalouden standardiksi Bysanttiin ja Eurooppaan yli tuhannen vuoden ajaksi. Rooman valtakunnan rajoilla hän jatkoi menestyksekkäitä sotaretkiä eri heimoja, kuten frankkeja, alemanneja, gootteja ja sarmaatteja vastaan.

Konstantinus oli mahdollisesti myös ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt Rooman keisari,^[a] vaikkakin hänen suhdettaan uskontoon pidetään monimutkaisena. Keisarina hän alkoi suosia kristinuskoa vuodesta 312 eteenpäin. Hän sääti kanssahallitsijansa Liciniuksen kanssa vuonna 313 niin kutsutun Milanon ediktin, joka salli kristinuskon harjoittamisen Roomassa ja lopetti vuosisatoja jatkuneet vainot palauttaen takavarikoidun omaisuuden kirkolle. Konstantinus vaikutti kristinuskon kehitykseen myös kutsumalla vuonna 325 koolle Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen, jossa oppia kehitettiin vahvistamalla Nikean uskontunnustus ja tuomitsemalla areiolaisuus harhaopiksi. Jeesuksen oletetulle haudalle rakennettiin Jerusalemiin hänen käskystään Pyhän haudan kirkko, josta kehittyi ajan myötä kristikunnan pyhin paikka. Konstantinus itse otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan. Nykyään häntä kunnioitetaan äitinsä tavoin pyhänä itäisessä kristikunnassa.

Konstantinus Suuren hallituskautta pidetään merkittävänä antiikin Rooman historiassa. Hän rakennutti Rooman valtakunnan uuden hallintokaupungin laajentamalla Byzantionin kaupunkia uudella ulkomuurilla ja hallintorakennuksilla. Konstantinus kutsui itse kaupunkia ”Uudeksi Roomaksi”. Se vihittiin Rooman valtakunnan pääkaupungiksi 11. toukokuuta 330. Kaupunkia alettiin kuitenkin pian kutsua Konstantinopoliksi ('Konstantinuksen kaupunki') perustajansa kunniaksi.^[3]

Kaupungista tuli yli tuhannen vuoden ajaksi valtakunnan pääkaupunki, joka säilytti Itä-Rooman keskuksena antiikin loiston vielä pitkään Länsi-Rooman romahtamisen jälkeen. Konstantinuksen tärkeimpiä poliittisia saavutuksia oli Diocletianuksen tetrarkia- eli nelikeisarijärjestelmän korvaaminen perimysjärjestelmällä. Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 hänen kolme poikaansa Konstantinus II, Constans ja Constantius II jakoivat isänsä valtakunnan.

1. ↑ Kivimäki & Tuomisto, s. 309 (luku Konstantinus I). Teos antaa syntymävuodeksi 272 tai 273
2. ↑ Castrén & Pietilä-Castrén: hakusana Konstantinus Suuri
3. ↑ Constantinople Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 22.9.2021.

Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”lower-alpha”, mutta vastaavaa <references group="lower-alpha"/>-elementtiä ei löytynyt