Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4]
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search