Kristillinen mystiikka

Pyhä Teresa Avilalainen.

Kristillinen mystiikka on kirkoissa, luostareissa, seurakunnissa tai itsenäisesti harjoitettua uskonnollista toimintaa, jossa henkilö pyrkii suoraan yhteyteen Jumalan kanssa. Kristillisessä mystiikassa on lukuisia yhteneviä piirteitä muiden uskontojen mystiikkojen kanssa ja tämän vuoksi sitä on pidetty merkittävänä ekumenian ja uskontodialogin välineenä.

Mystiikka liittyy uskon tai hengellisyyden kehittymiseen. Kristillinen mystiikka voidaan nähdä rukoilemisen kehittämisenä, sillä rukoilu on sen keskeinen työväline. Mystiikka voidaan määritellä myös Jumalan rakastamiseksi ja tämän vuoksi osa naismystikoista on jopa nimittänyt Kristusta aviopuolisokseen. Mystinen tieto on kristillisessä perinteessä Pyhän Hengen lahjaa, ja sitä saadaan rakkauden kautta. Kuuluisia ovat myös mystiset kokemukset, joissa uskova kokee erityistä läheisyyttä Jumalan kanssa. Jumala koetaan usein ekstaasissa eli hurmostilassa. Mystikot puhuvat ”Jumalassa rukoilemisesta” tai ”Jumalaan uppoamisesta”. Heidän mukaansa ekstaasissa Pyhän Hengen vuodattama tieto sytyttää ihmiseen rakastavan liekin.[1]

Kristillisessä mystiikassa voidaan tehdä ero opilliseen ja kokemukselliseen mystiikkaan, jotka ovat selvästi vaikuttaneet toisiinsa. Opillinen mystiikka käytti keskiajalla läntisessä kirkossa kielenään latinaa, ja siinä pyritään luomaan teoreettinen esitys kristillisen kasvun tiestä. Kokemuksellisen mystiikka taas käytti kielinään kansankieliä ja suuntasi huomionsa erityisesti mystisten kokemusten kuvaamiseen. Kristillistä mystiikkaa voidaan erotella myös sen mukaan kohdistuuko huomio siinä Jumalaan Luojana, Kristuksena vai Pyhänä Henkenä.[2]

  1. Johnston, William: Rakkauden salattu viisaus: Johdatus mystiikan teologiaan. (Alkuteos: Mystical theology: The science of love, 1995.) Suomentanut Vuokko Rissanen. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 951-625-468-3.
  2. Lehmijoki-Gardner 2007, s. 21–24.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search