Kubismi

Kubismi on pääasiassa maalaustaiteen ja kuvanveiston, sekä joissakin maissa taideteollisuuden ja arkkitehtuurin suuntaus 1900-luvun alussa.^[1] Nimensä kubismi sai vuonna 1911 pariisilaisten kubistien yhteisnäyttelyn arvosteluista.^[2]

Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä. Tausta ja esineet tai hahmo tunkeutuvat toisiinsa luoden moniselitteisen onton tilan, joka on ominaista kubismille.^[1]

Kubismissa oli kyse esittävän taiteen ja abstraktion vastakkainasettelun pohdinnasta. Kubismi pani alulle abstraktin taiteen ja johti esimerkiksi orfismin, De Stijlin ja konstruktivismin syntyyn.^[2] Kubismi kehitti kollaasitekniikan sekä vaikutti myös esimerkiksi futurismiin, kubo-futurismiin, kubo-realismiin, rayonismiin ja suprematismiin sekä moderniin arkkitehtuuriin.^[3]

1. ↑ ^{a b} ”Kubismi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3292–3296. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
2. ↑ ^{a b} Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 659–666. Suomentanut Mattila, Raija. Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7.
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä koppa ei löytynyt