Kupari

NikkeliKupariSinkki
-

Cu

Ag  
 
 


Yleistä
Nimi Kupari
Tunnus Cu
Järjestysluku 29
Luokka Metalli
Lohko d-lohko
Ryhmä 11
Jakso 4
Tiheys8,96 · 103 kg/m3
Kovuus3,0 (Mohsin asteikko)
Värimetallisen ruskea
Löytövuosi, löytäjä esihistoriallinen, -
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)63,546[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)135 pm
Kovalenttisäde138 pm
Van der Waalsin säde140 pm
Orbitaalirakenne[Ar] 3d104s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 1
Hapetusluvut+II, +I
Kiderakennepintakeskinen kuutiollinen hila (pkk)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1 357,7 K (1 084,62 °C)
Kiehumispiste2 835 K (2 562 °C)
Höyrystymislämpö300,4 kJ/mol
Sulamislämpö13,26 kJ/mol
Höyrynpaine- Pa K:ssa
Äänen nopeus3 810 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,90 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,385 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus59,526·106 S/m
Lämmönjohtavuus401 W/(m·K)
CAS-numero7440-50-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kupari, vanhalta suomalaiselta nimeltään vaski, on metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cu (lat. cuprum) ja CAS-numero 7440-50-8.[2] Vapaana alkuaineena esiintyessään se on punaruskea, venyvä, pehmeä ja sitkeä metalli, ja sen CAS-numero on 7440-50-8.[2] Kemiallisen määritelmän mukaan se on jalometalli, mutta tavanomaisessa kielenkäytössä sitä ei sellaisena pidetä. Maankuoressa kuparia on keskimäärin noin 0,07 promillea eli 70 grammaa tonnissa.

Pieninä määrinä kupari on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan esimerkiksi soluhengityksessä ja immuunipuolustusjärjestelmän toiminnassa. Suurempina määrinä se on kuitenkin myrkyllinen[3] raskasmetalli.

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b Kuparin kansainvälinen kemikaalikortti
  3. Tieteen Kuvalehti Nro 7/2008, s. 77

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search