Kymenlaakson maakunta

Kymenlaakson maakunta Kymmenedalen
vaakuna	sijainti
Historialliset läänit	Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721) Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747) Viipurin lääni (1812–1945) Kymen lääni (1945–1997) Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus	Kotka (virallinen) Kouvola (hallinnollinen)
Maakuntajohtaja	Jaakko Mikkola
Pinta-ala ilman merialueita	4 947,65 km² 18:nneksi suurin 2021
Kokonaispinta-ala	6 768,51 km² 17:nneksi suurin 2021 [1]
– maa	4 558,54 km²
– sisävesi	389,11 km²
– meri	1 820,86 km²
Väkiluku	158 498 11:nneksi suurin 31.3.2024 [2]
– väestötiheys	34,77 as./km² (31.3.2024)
Maakuntalaulu	Kymenlaakson laulu
Nimikkolajit
– eläin	saukko
– järvi	Vuohijärvi
– kala	kilohaili
– kasvi	keltakurjenmiekka
– kivi	rapakivi
– lintu	punatulkku
Lyhenne	FI-09
Infobox OK

Kymenlaakso (ruots. Kymmenedalen) on Suomen maakunta Kaakkois-Suomessa. Maakunnan nimi johtuu sen halki kulkevasta Kymijoesta, jonka varrella tai lähellä ovat seudun suurimmat asutuskeskukset. Kymenlaakso on Suomen ainoa maakunta, jossa maakuntakeskuksia on yhden sijaan kaksi; maakuntakeskukset ovat Kotka ja Kouvola^[3]. Kotkassa sijaitsevat muun muassa keskussairaala ja maakuntamuseo. Kotka on myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen isäntäkunta. Kouvolassa puolestaan sijaitsevat Ely-keskus, maakunnan liiton hallinto, Kymenlaakson käräjäoikeus, Kaakkois-Suomen pääpoliisiasema, maakuntakirjasto (vuoteen 2017 asti) ja maakunnan suurin rautatieasema. Kouvola on ollut maakunnan suurin kaupunki vuonna 2009 tehtyjen kuntaliitostensa jälkeen 82 559 asukkaalla. Maakunnan suurin taajama sen sijaan on Kotkan keskustaajama 51 704 asukkaalla. Ennen Kouvolan seudun kuntaliitosta maakunnan suurin kaupunki ja samalla maakunnan keskus oli Kotka.

Kymenlaakso oli Satakunnan tavoin Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Teollisuus keskittyi Voikkaan ja Kotkan välisen rautatien varteen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta, kun korvaavaa työllistäjää ei ole löytynyt. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Helsingin seudulle. Uusia asukkaita on tullut myös ulkomailta, etupäässä Venäjältä. Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2017 yhteensä 5 702 miljoonaa euroa.^[4]

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueet muodostivat Kymen läänin vuosina 1945–1997^[5]. Nykyään näiden kahden maakunnan muodostamaa aluetta saatetaan kutsua Kaakkois-Suomeksi. Vanhat Kymen läänin kunnat muodostivat Kymen vaalipiirin, ennen kuin se yhdistettiin Etelä-Savon vaalipiirin kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi vuonna 2015.^[6] Kaakkois-Suomi on tämän vuoksi viitteellisenä käsitteenä aiheuttanut sekaannusta.^[6]. Kaakkois-Suomena kielenkäytössä ja virallisissa yhteyksissä on totuttu kuitenkin pitämään nimenomaan vanhaa Kymen lääniä vastaavaa aluetta.^{[7][7][8][9][10][11][12][13][14][15]}

Suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalassa sekä Kymenlaakson Virolahdella ja Miehikkälässä.^[16]

Kymenlaakson maakuntaa ympäröivät Uusimaa lounaassa, Päijät-Häme luoteessa, Etelä-Savo koillisessa ja Etelä-Karjala idässä. Idässä Kymenlaaksolla on rajaa myös Venäjän kanssa ja etelässä se rajautuu Suomenlahteen. Kymenlaaksossa sijaitsee vähiten kuntia muihin Suomen maakuntiin nähden.

Maapinta-alaltaan Kymenlaakso on Suomen toiseksi pienin maakunta Ahvenanmaan jälkeen sekä Manner-Suomen pienin. Jos kuitenkin vesialueet lasketaan mukaan, on Keski-Pohjanmaa pienempi kuin Kymenlaakso.

1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
2. ↑ Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2024.
3. ↑ Kymenlaakson maakuntasuunnitelma 2005-2015 Kymenlaakso.fi. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 10.8.2011.
4. ↑ Kansantalous Tilastokeskus.
5. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
6. ↑ ^{a b} Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistetään vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Vaalit.fi. 11.4.2013. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.11.2014. Viitattu 9.2.2017.
7. ↑ ^{a b} Kaakkois-Suomen pintavedet Ymparisto.fi. Arkistoitu 15.1.2022. Viitattu 8.4.2020.
8. ↑ Vesienhoito Kaakkois-Suomessa Ymparisto.fi.
9. ↑ [https%3A%2F%2Fwww-testi.ely-keskus.soft.ware.fi%2Fdocuments%2F10191%2F93977%2FToiminta-aluekartta_2013_KAS%2F720c3eb3-a434-4983-9db3-975cad387da8%3Ft%3D1362403668672&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww-testi.ely-keskus.soft.ware.fi%2Fru%2Fweb%2Fely%2Fely-kaakkois-suomi-tehtavat-ja-toiminta%3FcssIs%3Dweb&tbnid=qCILGtwj6CiWMM&vet=12ahUKEwip3cS9otjoAhULeZoKHaIdAzUQMygPegUIARD7AQ..i&docid=4unYaKSwmsUF9M&w=516&h=430&q=Kaakkois-Suomi&ved=2ahUKEwip3cS9otjoAhULeZoKHaIdAzUQMygPegUIARD7AQ Kaakkois-Suomen ELY] ELY-keskus.
10. ↑ Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit SDP.fi. Arkistoitu 17.1.2020. Viitattu 8.4.2020.
11. ↑ YLE Kaakkois-Suomi Yleisradio. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 8.4.2020.
12. ↑ Kaakkois-Suomen poliisilaitos Suomen poliisilaitos.
13. ↑ Kaakkois-Suomen ELY Kaakkois-Suomen ELYn Facebook-sivut.
14. ↑ Ihaksi, Taina et al.: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2022–2027. Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2022. ISSN 2242-2846. ISBN 978-952-398-062-4 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.2.2024).
15. ↑ TE-keskus Kaakkois-Suomi TE-palvelut.fi.
16. ↑ Kaakkoismurteet Erkki Savolainen. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 8.4.2020.