Ladino

Ladino
Alueita, joissa on perinteisesti ollut ladinonkielisiä yhteisöjä. Ympyröitynä nykyiset kieliyhteisöt
Oma nimi	ladino spaniol judezmo
Muu nimi	juutalaisespanja
Tiedot
Alue	Israel  Kreikka  Turkki  Bulgaria  Bosnia ja Hertsegovina
Puhujia	160 000
Sija	ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen, heprealainen
Kielenhuolto	Autoridad Nasionala del Ladino[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	itaaliset kielet – latinofaliskiset kielet – latinalaiset kielet – romaaniset kielet – italolänsiromaaniset kielet – länsiromaaniset kielet – siirroslänsiromaaniset kielet – lounaissiirrosromaaniset kielet – länsi-iberoromaaniset kielet – kastilialaiset kielet – eteläkastilialaiset kielet[2]
Kielikoodit
ISO 639-1	lad
ISO 639-2	lad
ISO 639-3	lad
Ohje
Infobox OK

Ladino (endonyymi: לאדינו‎, ladino; ’latinalainen’) eli juutalaisespanja (endonyymi: גודיאו־איספאנייול‎‎, djudeoespanyol)^[a] on Iberian niemimaalta 1400-luvun lopulla diasporaan levittäytyneiden sefardijuutalaisten puhuma romaaninen kieli.^[b][3][4] Kieli kehittyi Espanjassa kastilian myöhäiskeskiaikaisista kielimuodoista, joihin on yhdistynyt vaikutteita ennen kaikkea hepreasta ja arameasta sekä ajan saatossa myös arabiasta, turkista, kreikasta, ranskasta, bulgariasta ja italiasta.^[3][5][6] Ladinon kielessä on säilynyt monia espanjasta sittemmin kadonneita sanoja sekä kielioppirakenteita, ja myös äännejärjestelmään se on sukulaistaan konservatiivisempi.^[3]

1500–1700-luvuilla ladino levisi puhuttuna kielenä sefardijuutalaisten mukana laajalle alueelle ympäri Välimerta sekä Länsi-Eurooppaan ja Amerikan mantereen siirtokuntiin.^[7] Toisesta maailmansodasta lähtien ladinon puhujien määrä on kuitenkin ollut jyrkässä laskussa: holokausti ja sotaa seuranneet juutalaisten muuttoliikkeet Israeliin sekä Yhdysvaltoihin heikensivät kielen asemaa Euroopassa merkittävästi, ja tietyiltä alueilta se hävisi liki täysin. Seka-avioliittojen ja assimilaation myötä monet ladinonkieliset yhteisöt ovat omaksuneet asuinalueidensa paikallisia kieliä.^[8] Kielellä on nykyisin noin 160 000 sefardijuutalaistaustaista puhujaa, jotka asuvat lähinnä Israelissa sekä Balkanilla, Pohjois-Afrikassa, Kreikassa ja Turkissa.^[9] Unesco luokittelee ladinon vakavasti uhanalaiseksi kieleksi.^[10]

Historiallisesti ladinoa kirjoitettiin heprealaisilla kirjainmerkeillä, mutta etenkin 2000-luvulla latinalaisten aakkosten käyttö on yleistynyt.^[3]

1. ↑ aki-yerushalayim.co.il (blogi) Autoridad Nasionala del Ladino. Viitattu 3.3.2012. (hepreaksi)
2. ↑ Ladino Glottolog 4.8. Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b c d} Ladino language Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
4. ↑ Ladino Ethnologue. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
5. ↑ Magdalena Pasikowska-Schnass: Ladino: Judeo-Spanish language and culture in Europe (PDF) (s. 1) Tammikuu 2023. European Parliamentary Research Service. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
6. ↑ Haïm-Vidal Sephiha: Judeo-Spanish Yiddish and Judeo-Spanish, a European Heritage. European Bureau for Lesser Used Languages (EBLUL). Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
7. ↑ Magdalena Pasikowska-Schnass: Ladino: Judeo-Spanish language and culture in Europe (PDF) (s. 2) Tammikuu 2023. European Parliamentary Research Service. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
8. ↑ The Ladino Language Jewish Virtual Library. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
9. ↑ Magdalena Pasikowska-Schnass: Ladino: Judeo-Spanish language and culture in Europe (PDF) (s. 3) Tammikuu 2023. European Parliamentary Research Service. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
10. ↑ Judezmo (Israel) Unesco. Viitattu 1.2.2012. (englanniksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”lower-alpha”, mutta vastaavaa <references group="lower-alpha"/>-elementtiä ei löytynyt