Latina

Latina
Oma nimi	lingua latina
Muu nimi	Latinitas
Tiedot
Alue	Italian niemimaa, Välimeren ympäristö
Virallinen kieli	Pyhä istuin
Puhujia	ei äidinkielenä
Sija	ei äidinkielenä
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Pontificia Academia Latinitatis
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	itaaliset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	la
ISO 639-2	lat
ISO 639-3	lat
	Ohje
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee kieltä. Sanan muista merkityksistä katso Latina (täsmennyssivu).

Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa. Rooman valtakunnan hallinnon kielenä se levisi laajalle synnyinseutunsa ulkopuolelle. Nykyään latina on sammunut kieli, koska sitä ei enää puhuta äidinkielenä. Latina pysyi silti pitkään länsimaisen tieteen ja taiteen oppineiden yhteisenä lingua francana, kunnes ranska syrjäytti sen, ja vieläkin sillä on paljon harrastajia. Latina on romaanisten kielten kantakieli. Latinan kielen tutkijaa nimitetään latinistiksi^[2].

Romaaniset kielet, kuten espanja ja ranska, kehittyivät klassisen latinan puhutusta muodosta, vulgaarilatinasta. Euroopan lisäksi romaanisia kieliä puhutaan myös kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Osa romaanisista kielistä ei välttämättä eroa toisistaan kiinan ja arabian murteita enempää, vaikka ne määritellään eri kieliksi.^[3]^[4]

Joissakin yhteyksissä latina on pysynyt käytössä ja sitä opetetaan yhä kouluissa ja yliopistoissa eri maissa. Se on katolisen kirkon pääkieli, ja sitä käytetään edelleen lääketieteen tautiluokituksissa, eliöiden tieteellisissä nimissä ja oikeustieteen periaatteiden nimityksissä. Latinan sanasto on laajemminkin käytössä lainasanojen muodossa lukuisissa nykyään puhutuissa kielissä.

↑ vatican.va Opus Fundatum Latinitas. Viitattu 3.3.2012.
↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.11.2023.
↑ VTrain: Language vs. Dialect, haettu 29.8.2008 (Arkistoitu – Internet Archive) ”While formal written Chinese can be considered one language, when it comes to colloquial written Chinese or spoken Chinese, 'dialects' such as Mandarin and Cantonese are actually different languages. Even further, Mandarin is again a generic term for dialects that are, in part, mutually inintelligible.”
↑ ALS International: Written and Spoken Arabic, haettu 29.8.2008 ”In addition to Arabic, an example of diglossia can be found in the co-existence of written Latin with the spoken Romance languages of French, Italian, and Spanish. While Modern Standard Arabic is the definitive form of written Arabic there are many spoken Arabic dialects. Modern Standard Arabic provides a universal form of the language that can be understood by all and is commonly used in radio and TV news broadcasts, films, plays, poetry, and conversation between Arabic-speaking people of different dialects”.

[1] vatican.va Opus Fundatum Latinitas. Viitattu 3.3.2012.

[2] Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.11.2023.

[3] VTrain: Language vs. Dialect, haettu 29.8.2008 (Arkistoitu – Internet Archive) ”While formal written Chinese can be considered one language, when it comes to colloquial written Chinese or spoken Chinese, 'dialects' such as Mandarin and Cantonese are actually different languages. Even further, Mandarin is again a generic term for dialects that are, in part, mutually inintelligible.”

[4] ALS International: Written and Spoken Arabic, haettu 29.8.2008 ”In addition to Arabic, an example of diglossia can be found in the co-existence of written Latin with the spoken Romance languages of French, Italian, and Spanish. While Modern Standard Arabic is the definitive form of written Arabic there are many spoken Arabic dialects. Modern Standard Arabic provides a universal form of the language that can be understood by all and is commonly used in radio and TV news broadcasts, films, plays, poetry, and conversation between Arabic-speaking people of different dialects”.

[1]

[2]

[3]

[4]